Tuhatvuotiskausi kuuluu erottamattomasti lopputa­pahtumiin. Vain yksi ainoa luku Raamatussa, Ilmestyskir­jan 20- luku, puhuu suorastaan tuhatvuotiskaudesta. Tästä syystä ei pitäisi olla perin vaikeata päästä selville tuhat-vuotiskauden luonteesta, ja siihen liittyvistä tapahtu­mista, sillä edellytyksellä, että tarkkaan eritellään ja pi­täydytään Ilmestyskirjan 20- lukuun.

Meidän aikanamme on tullut yhä yleisemmäksi käsitys, että tuhatvuotiskausi on erikoinen kääntymisen aika maa­ilmalle, vieläpä uskotaan, että menneitten sukupolvien ihmiset nousevat sarjoittain ylös ja heillekin annetaan uusi koetusaika. Jos Jumalan sana kertoo tästä meille sel­västi, on asia sillä ratkaistu. Mitä sanoo Raamattu?

Tulkitessamme tuhatvuotiskautta meidän on otettava seuraavat näkökohdat huomioon:

Mikään sellainen tulkinta ei voi olla oikea, joka joutuu ristiriitaan ainoan varsinaisesti tätä aikakautta käsittele­vän kohdan, Ilmestyskirjan 20:nnen luvun kanssa. Emme saa sekoittaa toisiinsa tuhatvuotiskautta ja uu­den maan aikakautta. Tämä erehdys on yksi kaikkein tavallisimpia. Ilmestyskirja erottaa nämä aikakaudet sel­västi toisistaan. Uusi maa on vasta tuhatvuotiskauden jäl­keen. Se on ennalleen asetettu kirkastettu maa, joka tulee olemaan iankaikkisesti pyhien perintönä ja asuinpaikkana. Uudessa maassa ei ole syntiä eikä kuolemaa. Siellä kaikki rakastavat toisiaan. Tästä uudesta maasta profeetat puhu­vat paljon. He kertovat tulevasta rauhanvaltakunnasta, uudesta luomakunnasta ja kaiken ennalleenasettamisesta.

Tehdään mitä suurin erehdys, kun näitä uutta maata koskevia ennustuksia sovelletaan ilman muuta tuhatvuotiskauteen, joka on Ilmestyskirjassa aikakausi ennen uu­den maan aikaa. Se on Kristuksen välivaltakunta ennen lopullista tuomiota, tulijärveä eli toista kuolemaa ja kai­ken ennalleenasettamista. Miten usein viitataankaan Vanhan Testamentin uutta maata koskeviin ennustuksiin ja sovelletaan niitä erehdyttävästi tuhatvuotiskauteen-Niin ei tulisi tehdä- Professori Tiililä sanookin: »Aivan oman kysymyk­sensä muodostaa se, onko Vanhan Testamentin messiaani­sissa ennustuksissa varsinaista välitila-ajatusta» joka on kiliasmin peruspiirteitä. Ennustukset näyttävät yleensä pysähtyvän vain historian päätöksessä toteutuvaan onnen aikaan»

On vielä kolmas huomioonotettava seikka: Jeesus ja Paavali eivät puhu tuhatvuotiskaudesta suoraan mitään, vaikka siitä paljon puhuttiin juutalaisten parissa. Paavalin sanoista voimme löytää viittauksia siihen ja samoin Kris­tuksen sanoista ajatuksia, jotka voidaan soveltaa tähän ai­kaan, mutta ei mitään selvää ja epäämätöntä sanaa. Eikö tämän vaiteliaisuuden pitäisi puhua meille? Monet tietä­vät tästä valtakunnasta paljon enemmän kuin Raamattu.