LEPOPÄIVÄ - APU STRESSIIN

 

Kirjoittaja Dosentti Matti Miettinen

Sisällysluettelo

I SEITSEMÄN STRESSIN SYYTÄ

1. Etsimme juuriamme

2. Jokainen ihminen on arvokas

3. Sinusta pidetään huolta

4. Kuulumme Jumalalle

5. Vapaaksi syyllisyydestä

6. Olemme kaikki samanarvoisia

7. Vapaaksi pelosta

II LAIN JA ARMON SUHDE PELASTUKSEEN

SEITSEMÄN STRESSIN SYYTÄ

Eräiden tutkijoiden mukaan henkinen paine eli stressi on yli 90 %:ssa perimmäisenä syynä sairauksiimme. Mitkä ovat stressin syitä ja miten voimme poistaa niitä? Mikä merkitys lepopäivällä on ihmisen ruumiin, mielen, sosiaalisen ja hengellisen terveyden kannalta? Miten Kristuksen antama lepopäivä tarjoaa rauhaa nykyajan stressistä kärsivälle ihmiselle? Seuraavassa tarkastelemme seitsemää stressin syytä ja lepopäivän merkitystä niiden poistajana.

1. Etsimme juuriamme

Alex Haleyn maailmankuulu kirja "Juuret" on saanut miljoonat ihmiset etsimään juuriaan arkistoista ja kirjastoista. Tämä pyrkimys on oireena syvemmästä tarpeesta, tarpeesta löytää tarkoitus elämälle. Monet kyselevät: "Mistä olen tullut? Miksi olen olemassa?" Elämä lähellä juuria luo turvallisuutta ja jatkuvuutta. Ihmiset, jotka joutuvat muuttamaan juuriltaan, kotiseudultaan, sairastuvat mm. sydänveritulppaan useammin kuin jo lapsesta samoihin olosuhteisiin juurtuneet. Jumala ilmaisee sanassaan, missä meidän juuremme ovat. Ne ovat hänessä. Hän on meidän Luojamme.

"Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt." (1 Moos.2:2,3).

Kristus on meidän Luojamme. "Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia ja hänessä pysyy kaikki voimassa" (Kol.1:16). Kristus antoi sapatin merkiksi siitä, että hän on kaiken Luoja ja vain hänessä kaikki pysyy voimassa. Hän itse sanoi:

"Niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin Herra" (Mark.2:28).

Sapatti muistuttaa meitä jatkuvasti siitä, että meidän juuremme ovat Kristuksessa, Luojassamme. Sapatti ja viikkojärjestys osoittavat kehitysteorian Raamatun ja Kristuksen opetuksen vastaiseksi. Ihminen ei ole kehittynyt eläimistä, vaan Jumala on luonut hänet omaksi kuvakseen elämään hänen yhteydessään. Vaikka ihminen synnin tähden menettikin tämän aseman, on jokaisella mahdollisuus Jeesuksen uhrin ansiosta päästä jälleen Jumalan lapseksi ja saada iankaikkinen elämä uudessa maassa.

2. Jokainen ihminen on arvokas

Eräs syy ihmisten ahdistukseen ja levottomuuteen on puutteellisuuden ja alemmuuden tunne. Jokaisen ihmisen arvo on kuitenkin ääretön, koska Jumala loi ihmisen täydelliseksi. "Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää" (1 Moos.l:31). "Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa" (j.27). Kohteen arvo määritetään usein sen alkuperän perusteella. Alkuperäinen Leonardo da Vincin maalaus 'Ehtoollinen' on arvokkaampi kuin tuhannet samanlaiset jäljennökset, vaikka niiden tekemisessä onkin käytetty kirkkaampia ja kestävämpiä värejä. Alkuperäistä taideteosta ei arvosteta sen nykyisen tilan perusteella, vaan sen alkuperän ja entistämismahdollisuuksien mukaan. Ihmisenkään arvoa ei määrää hänen nykyinen tilansa, vaan se, että Jumala on luonut hänet täydelliseksi ja voi korjata kaikki synnin aiheuttamat vauriot ja muuttaa hänet entiseen täydellisyyteensä. Kun Jeesus Golgatan ristillä päätti täydellisen maanpäällisen työnsä, hän sanoi:  "Se on täytetty" (Joh.19:30). Seuraavan päivän, sapatin, hän lepäsi haudan levossa kuten hän lepäsi seitsemäntenä päivänä täydellisen luomistyönsä jälkeen. Sapatti on siis sekä luomisen että lunastuksen merkki. Se julistaa meille, että Jumala loi ja tarkoitti meidät täydellisiksi ja että hän voi entistää jokaisen täydelliseksi Jumalan lapseksi Kristuksessa. Vaikka Jumalan kuva onkin himmentynyt meissä syntiemme ja kelvottomuutemme tähden, Jumala pitää jokaista ihmistä, heikointakin, äärettömän arvokkaana, koska hän on maksanut jokaisesta suurimman mahdollisen hinnan. Vaikka me itsessämme olemmekin puutteellisia, meidän ei koskaan tarvitse masentua, sillä meillä on mahdollisuus jälleen päästä Jumalan lapsiksi Kristuksen uhrin tähden.

3. Sinusta pidetään huolta

Monilla ihmisillä stressin ja ahdistuksen syynä on se, että heillä ei ole ketään, joka todella välittäisi ja huolehtisi heistä. Jopa rakastuneet voivat sanoa toisilleen: "Sinä et todella välitä minusta. Jos välittäisit, sinä käyttäisit enemmän aikaasi ollaksesi minun kanssani ja muistaisit minua kortilla tai kukkasilla." Ihminen ei tarvitse vain inhimillistä huolenpitoa, vaan myös tietoa siitä, että taivaassa on Jumala, joka välittää ja huolehtii hänestä. Monet kyselevät: "Miten voin tietää, että Jumala on kiinnostunut minusta?" Epävarmuus siitä, että Jumala huolehtii maailmasta ja yksilöstä muodostaa perustavaa laatua olevan kriisin monien kristillisyyteen. Miten Jumala haluaa jatkuvasti muistuttaa meitä huolenpidostaan ja halustaan siunata meitä sekä ajallisesti että hengellisesti? Mannaihmeessä Jumala vuoden ajan osoitti, mikä on oikea lepopäivä (2 Moos.16). Ennen kaikkea hän osoitti kansalleen huolenpitonsa sekä aineellisesta että hengellisestä ravinnosta. Jumala antoi mannaa viitenä päivänä goomer mitan sen päivän tarvetta varten. Kuudentena päivänä, perjantaina, sapatin valmistuspäivänä, mannaa annettiin kaksinkertainen annos ja se säilyi seuraavaan päivään. Sapattina mannaa ei tullut ollenkaan. Elämä on Jumalan siunauksen varassa. Hän tietää parhaiten ihmisen aineelliset ja hengelliset tarpeet. Mannaihme osoittaa Jumalan huolenpidon näistä molemmista tarpeista. Israelin kansa sai mannaa kuutena päivänä. Miksi sitä ei tullut sapattina? Jumala halusi kiinnittää kansansa huomion sinä päivänä vieläkin suurempiin siunauksiin, joita hänellä oli heitä varten.

"Hän antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaaksensa sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee"(5 Moos.8:3).

Kuutena päivänä Jumala siunasi kansaansa näkyvällä mannalla, mutta sapattina, seitsemäntenä päivänä, hän itse halusi seurustella heidän kanssaan. Silloin israelilaisten ei tullut hakea aineellisia siunauksia vaan levätä jo saadun varassa kuunnellakseen Jumalan puhetta. Jeesus on elävä leipä (Joh.6:48-51). Hän on myös se kallio, josta israelilaiset saivat vettä erämaassa. Luemme 1 Kor. 10:3,4 "ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus." Jeesus antoi heille mannaa. Hänen läsnäolonsa siunasi sapatin. Hän antoi heidän onnelleen kaikkein tärkeintä: elämän leipää ja elämän vettä.  Sapatin antamat siunaukset ovat täysin riippuvaisia siitä, että meidän Luojamme lepäsi seitsemäntenä päivänä, siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti seitsemännen päivän. Sapatti muistuttaa meitä jatkuvasti, että Jeesus, joka on sapatinkin Herra, huolehtii meistä suurella hellyydellä ja rakkaudella. Hän antaa meille aikaansa ja todella välittää meistä. Kuten hän pitää jatkuvasti yllä meidän fyysistä elämäämme, tarvitsemme myös elämän leipää ja elämän vettä, yhteyttä häneen, joka hetki.

4. Kuulumme Jumalalle

Kokemus osoittaa, että henkilö, joka ei kuulu mihinkään eikä kenellekään, ei tunne elämäänsä tarkoitukselliseksi. Hän on usein kapinallinen ja katkera kaikkea kohtaan. Kuuluminen jollekin henkilölle johtaa rakkauden ja turvallisuuden kokemiseen. Jumala ei ilmaise itseään vain suurena, kaukaisena ihanteena, vaan henkilönä, joka on todella kiinnostunut luomistaan olennoista. Sapatti on ikuinen merkki siitä, että me kuulumme Jumalalle. Sapatti on ainutlaatuinen merkki. Se ei ole esine eikä paikka, joka olisi vain joidenkin saavutettavissa, vaan se on päivä, aika, joka kuuluu kaikille. Sapatti esitetään ikuisena liittona tai merkkinä Jumalan ja ihmisen välillä.

"Puhu  israelilaisille ja sano: 'Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät' " (3 Moos.31:13).

"Ja pitäkööt israelilaiset sapatin , niin että he viettävät sapattia sukupolvesta sukupolveen ikuisena liittona" (j.16). "Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti" (j.17). "Myöskin sapattini minä annoin heille olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät" (Hes.20:12). "Ja pyhittäkää minun sapattini; ne olkoot merkkinä välillämme, minun ja teidän, että tulisitte tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne" (j.20). Sapatti ei kuulu vain juutalaisille. Se kuuluu myös pakanoille, jotka ovat liittyneet Herraan.

"Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahdutan heitä rukoushuoneessani ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi" (Jes.56:6,7). Jeesus sanoi, että "sapatti on asetettu ihmistä varten" (ei vain juutalaisille) (Mark.2:27). Sapatin siunaukset kuuluvat kaikille ihmisille kaikkina aikoina. Koska Jumala on tehnyt ikuisen liiton kaikkien kanssa, me kuulumme Jumalalle, jos haluamme pysyä tässä liitossa.

5. Vapaaksi syyllisyydestä

Monia ihmisiä ahdistavat sisäiset ja ulkoiset paineet: syyllisyyden tunne, pelko, että ei pysty toimimaan niin hyvin kuin pitäisi. Moni tuntee olevansa ulkoisten olosuhteiden orja. Sairaus, murhe ja kuolema orjuuttavat ja tyrannisoivat monia. Jumalan hyvä sanoma on se, että esteet ihmisen vapauttamiseksi ulkoisista ja sisäisistä kahleista on voitettu. Tätä voittoa ei ole saavutettu inhimillisin ponnistuksin, vaan Jumalan toiminnan kautta. "Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa" (2 Kor.5:19). Kristus ei vapauttanut kansaansa vain Egyptin ulkonaisesta orjuudesta, vaan myös synnin ja tottelemattomuuden hengellisestä orjuudesta. Evankeliumin tehtävänä on julistaa ilosanomaa siitä, miten Jumala on vapauttanut ihmisen pimeyden ja kuoleman kahleista ja haluaa johtaa hänet valkeuteen ja elämään. Kun Kristus oli johtanut kansansa pois Egyptistä, hän antoi sapatille uuden, laajemman merkityksen: se julistaisi, että hän — Jeesus — on heidän Vapauttajansa.

Luemme 5 Moos.5:15 "Ja muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sentähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivän." Hesekielin kautta Jumala julistaa sapatin merkiksi, että vain hän voi pyhittää meidät.

"Myöskin sapattini minä annoin heille olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät" (Hes.20:12).

Miten vapauttavaa onkaan tietää, että syyllisyyden poistaminen, syntien anteeksianto ja synnin voittaminen eivät perustu inhimillisille ponnistuksille, vaan Kristuksen täydelliselle työlle meidän hyväksemme. Tätä valtavaa vapautuksen sanomaa sapatti ilmaisee meille joka viikko. Ensimmäisen julkisen toimintansa sapattina Jeesus julisti tehtävänsä Vapauttajana. "Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu ja meni tapansa mukaan sapatin päivänä synagoogaan ja nousi lukemaan. 'Herran henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta.' " (Luuk.4:16,18,19). Sapatinpäivänä, joka jatkuvasti muistutti Israelin kansaa siitä, että Herra oli vapauttanut heidät Egyptin orjuudesta, heidän Vapauttajansa julistaa vapautusta kaikille synnin orjille. Heille luvataan anteeksianto ja voimaa synnin voittamiseen. Evankeliumit kertovat, miten Jeesus usein sapattina paransi sairaita ja antoi sairauden kahleista vapautuneille myös synnit anteeksi. aina vapautuksen ja ilon päivänä. Sapatti julistaa kaikkina aikoina ihmisille iloista sanomaa vapautuksesta, evankeliumia syntien anteeksiannosta ja voimasta synnin voittamiseen Herramme Jeesuksen Kristuksen armon kautta.

6. Olemme kaikki samanarvoisia

Monille stressin, pelon ja ahdistuksen syynä on ihmisten eriarvoisuus. Ihon väri, kulttuuri, kieli ja sosiaalinen asema ovat suuria syitä levottomuuteen, vihaan ja jännitykseen maailmassa. Luomisen ja lunastuksen perusteella ihmiset ovat kuitenkin samanarvoisia. Jumala haluaa poistaa kaikki yhteiskunnalliset ja rodulliset raja-aidat. Sapatti opettaa, että seitsemäntenä päivänä kaikki tulevat vapaina Jumalan eteen. Jumalallinen vapaus johtaa tasa-arvoon. Sapattina ei ole pankkiiria eikä pienviljelijää, ei professoria eikä työmiestä, ei rikasta eikä köyhää. Silloin kaikki ovat kuninkaita, taivaan ja maan Luojan perillisiä. Sapattina he ovat vapaita asemansa tuomasta paineesta ja iloitsevat Jumalan läsnäolosta ja hänen siunauksistaan. Lepopäiväkäsky osoittaa tämän.

"Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi ja tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi o n " (2 Moos.20:8-10).

Jumala on varannut sapatin siunaukset tasa-arvoisesti myös palvelijoille ja muukalaisille. Jumala on aina halunnut johtaa myös ihmisten halveksimat ihmisryhmät iloitsemaan ja ylistämään Herraa hänen rukoushuoneessaan (Jes.56:1-7). Sapatti antaa jokaiselle työtätekevälle ja kiireiselle myös aikaa virkistykseen. Silloin kiireisellä perheenisällä, jota hänen lapsensa tuskin näkevät viikon arkipäivinä, on aikaa iloita yhdessä vaimonsa ja lastensa kanssa hyvän ja hellän Vapahtajan läsnäolosta. Näin sapatti lujittaa toisen Eedenistä peräisin olevan pyhän asetuksen — avioliiton — kestävyyttä. Jeesus Kristus, sapatin ja avioliiton säätäjä, joka viikon arkipäivinä siunaa koko perhettä aineellisilla lahjoilla, haluaa lepopäivänä antaa vanhempien ja lasten yhdessä iloita elämän leivästä ja elämän vedestä. Sapatti antaa jokaiselle myös aikaa palveluun ja hyvän tekemiseen, aikaa tarvitsevien ja kärsivien auttamiseen. Jeesus itsekin teki sapattina hyvää ja paransi sairaita. Hän kehottaa meitäkin tekemään niin.  Jeesus ei parantanut sapattina vain äkillisesti sairastuneita, vaan nimenomaan pitkään, vuosikymmeniä sairaana olleita. Jeesus ei vain julistanut sapattina vapautusta kahlituille, vaan myös toimi sekä synnin että sairauden kahlitsemien vapauttamiseksi. Raamattu yhdistää Jes. 58 luvussa tarvitsevien auttamisen oikeaan sapatin viettoon esittäen molemmat suurina siunauksina. "Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet? Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi? Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niin kuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi. Silloin sinä rukoilet ja Herra vastaa ... Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä ... silloin on ilosi oleva Herrassa ja minä kuljetan sinut maan kukkuloitten ylitse ja minä annan sinun nauttia isäsi Jaakobin perintöosaa. Sillä Herran suu on puhunut" (Jes. 58:6-14). Tarvitsevien auttaminen sapattina on Jumalalle kunniaksi. Se rikastuttaa myös omaa elämäämme antamalla tyydytystä ja rauhaa. Suuri osa ihmisistä viettää ihmisten tekemää vapaapäivää etsien itsekkäitä nautintoja, kokien päivän levottomana ja seuraavan päivän työviikon ankeimpana. Jeesus Kristus kutsuu kaikkia kunnioittamaan hänen antamaansa Herran pyhäpäivää palvellen Jumalaa ja ihmiskuntaa ja kokemaan hänen rauhaansa keskellä ihmisten rauhattomuutta.

7. Vapaaksi pelosta

Monien ihmisten stressin ja ahdistuksen syynä on tulevaisuuden pelko. Ihmiset pelkäävät työttömyyttä, lamaa, sairautta, tapaturmia, sotaa, luonnon saastumista, luonnon voimien järkkymistä, yhteiskunnallisia muutoksia, pahoja ihmisiä, kuolemaa jne. Viikottainen sapatti muistuttaa meitä jo nyt iloitsemaan tulevasta iankaikkisesta sapatin levosta. Jo nyt me saamme kokoontua joka sapatti yhdessä iloitsemaan ja ylistämään Herraa syntien anteeksiantamuksesta, hänen rakkaudestaan, armostaan ja täydellisestä lunastuksestaan Kristuksen kautta. Uudessa maassa kokoontuvat kaikki pelastetut joka viikko sapattina yhdessä kumartaen rukoilemaan Herraa, ylistämään häntä, joka valtaistuimella istuu ja Karitsaa ihmeellisestä pelastuksesta, joka on hankittu Jumalan äärettömin uhrauksin.

"Niinkuin uudet taivaat ja uusi maa, jotka minä teen, pysyvät minun kasvojeni edessä, sanoo Herra, niin pysyy teidän siemenenne ja teidän nimenne. Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra" (Jes. 66:22,23).

Mikä ilo onkaan ylistää Herraa sanoin, lauluin ja rukouksin ja saada kuunnella Jeesuksen Kristuksen opetusta jokaisena sapattina iankaikkisesti' Uudessa maassa ei ole kuolemaa. Siellä saamme kokoontua Jumalan valtaistuimen eteen syömään elämän puusta, joka kantaa hedelmänsä joka kuukausi ja jonka lehdet antavat ikuisen nuoruuden ja terveyden voimaa (Ilm.22:2). Ihmisen synnin tähden koko luomakunta joutui kirouksen alaiseksi. Puutarhasta tuli erämaa ja eläimistä vihamielisiä, " . . . niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi ... orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle" (1 Moos.3:17,18). Kristuksen lunastustyö ei koske vain ihmistä vaan koko luomakuntaa. Jesaja ennustaa Messiaasta ja hänen valtakunnastaan seuraavasti: "Silloin susi asuu karitsan kanssa ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat ja jalopeura syö rehua kuin raavas ... E i missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa" (Jes.11:6,7-9).

Tämä sopusointu olisi vallinnut jo tässä maailmassa, jos ihmiset olisivat ottaneet vastaan Jumalan armon ja hänen vanhurskautensa. Uudessa maassa tämä kuitenkin toteutuu täydellisesti. Maan saastumisen syyksi esitetään käskyjen rikkominen ja muuttaminen: "Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton. Sentähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsivät" (Jes.24:5,6). Ihmiset ovat rikkoneet kymmenien käskyjen lain ja muuttaneet lepopäiväkäskyn. Sapatti on ikuinen liitto (2 Moos. 31:16), joka on hyljätty. Sapatti muistuttaa Jumalan suorittamasta täydellisestä luomisesta, lunastuksesta, ennalleen asettamisesta, huolenpidosta sekä aineellisista että ennen kaikkea hengellisistä tarpeistamme. Tämän unohtaminen on johtanut luonnon arvojen väheksymiseen ja turmelemiseen — ekologiseen kriisiin — aineellisten etujen saamiseksi. Ihmisen synnin tähden luomakuntakin on turmeluksen orjuudessa, josta se huoaten ja hartaasti ikävöiden odottaa vapautusta. Sapatti johtaa meidät iloitsemaan koko luomakunnan ihanasta tulevaisuudesta. Miksi Israelin kansa, jolla oli suurenmoiset lupaukset Jumalan armosta ja huolenpidosta, ei kuitenkaan päässyt sapatin lepoon? (Hebr.4:l,10). Siksi, että hyvä sanoma ei sulautunut heihin uskossa (j.2). He eivät päässeet lepoon tottelemattomuuden tähden (j.6). Tänäkin päivänä Jumala tarjoaa lepoaan kaikille lunastuksen kautta (j.7). Kristus säälii meidän heikkouksiamme. Hän tarjoaa anteeksiantoa synneistä sekä apua ja voimaa synnin voittamiseen (j. 15,16). Nyt on oikea aika, etsikkoaika.

"Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä"( j . l l ).

Kun Kristus asuu uskon kautta meidän sydämessämme ja tekee meissä tekoja, jotka ovat hänen, silloin ahkeroiminenkin on lepoa, sillä Kristuksen kuorma on keveä ja hänen ikeensä on sovelias (Matt.11:30). Ylistäkäämme Herraa siitä, että saamme tuntea hänen rakkauden käskynsä. Viettäkäämme sapattia ilopäivänä, kunnioittaen Herran pyhäpäivää. Silloin sapatin Herra on lupauksensa mukaan johtava nykyajankin levottomat ihmiset hänen lepoonsa ja rauhaansa. Tahdothan löytää tämän levon omaan sydämeesi?

 

 

II LAIN JA ARMON SUHDE PELASTUKSEEN

Laki ilmaisee ihmisille rakastavan, hyvän Jumalan tahdon, mutta sen tehtävänä ei ole pelastaa. Se osoittaa myös synnin kuten Paavali roomalais kirjeesään ilmaisee: "Lain kautta tulee synnin tunto" (Room.3:20). Ja Johannes lisää: "... synti on laittomuus" (1 Joh.3:4).

Kukaan ei tule vanhurskaaksi lain teoista, "sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa" (Room.3:23,24).

Vähentääkö Jumalan lain, kymmenien käskyjen sitovuutta se, että vanhurskaus saadaan vain uskon kautta Jeesuksen sovitustyöhön. Voimmeko vapaasti tehdä syntiä rikkomalla kymmeniä käskyjä? Ei. Eikö Kristuksen ristin ajatteleminen saa meitä inhoamaan yhä enemmän syntiä, koska se aiheutti hänen kärsimyksensä. Inho syntiä kohtaan johtaa anomaan armoa ja voimaa synnin voittamiseen elämässämme. "Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain" (Room.3:31). Oppi vanhurskautumisesta uskon kautta vahvistaa lain. Pyrimme vain tekemään taivaallisen Isämme tahdon rakkaudesta häneen, koska hänen ääretön rakkautensa on herättänyt vastarakkautta meidän sydämissämme. Tätä rakkautta meillä ei ole itsessämme, vaan se on Pyhän Hengen työtä.

"Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta" (Room.5:5).

Mitä tämä rakkaus on käytännössä?

"Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä ja hänen käskynsä eivät ole raskaat" (1 Joh.5:3). Palvelija, joka pitää isäntänsä käskyt ansaitakseen palkan, kokee työnsä raskaana. Sen sijaan lapsi, joka tottelee isäänsä rakkaudesta, tekee sen iloiten ja paremmin kuin palvelija. Jeesus haluaa johtaa meidät taivaallisen Isän lapsina todella tuntemaan hänen rakkautensa ja luonteensa jalouden ja kauneuden. Ennen kaikkea hän tahtoo meidän kokevan etuoikeutena hänen ohjeidensa noudattamisen. Kun me tunnemme Jeesuksen, emmekö me iloiten tee mitä hän pyytää. "Siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo: 'Minä tunnen hänet', eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä" (1 Joh.2:3,4).

On suuri erehdys pyrkiä ansaitsemaan pelastus pitämällä Jumalan käskyt. Vielä suurempi erehdys on liittää Jumalan käskyihin ihmiskäskyjä ja vaatia niiden pitämistä pelastuksen ehtona kuten juutalaiset tekivät. Yhtä suuri erehdys on ajatella, että, koska Kristus on täyttänyt lain ja kuollut syntiemme tähden, meidän ei ole tarpeen pyrkiä pitämään ainakaan kaikkia Jumalan käskyjä, koska emme kuitenkaan pysty siihen. Paavali taisteli näitä toisilleen vastakkaisia käsityksiä vastaan. Paavali osoitti, että jumalallista täyteyttä ei voida saavuttaa ulkonaisilla muotomenoilla, järkeisoppiin eli filosofiaan perustuvilla ihmisten perinnäissäännöillä eikä maailman alkeisvoimien palvonnalla. Se saadaan yksin Jeesuksen Kristuksen kautta. Tästä johtuen monet ovat tehneet sen väärän johtopäätöksen, että kymmenien käskyjen lepopäiväkäskyn noudattaminen ei ole enää tarpeen kristityille. Seuraavassa tarkastelemme näitä Paavalin kirjeiden tekstejä.

"Tulevaisten varjo"

Kol.2:13-17. "Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun. Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen ."

Uusien tutkimusten mukaan apostolisen ajan seurakunnissa mm. Kolossassa vaikutti järkeisoppi eli filosofia, jonka arvovalta perustui ihmisten perinnäissääntöihin (Kol.2:8). Tämän väärän filosofian tarkoituksena oli jakaa todellista "viisautta" (2:2,23), "tietoa" (2:2,3; 3:10) ja "ymmärrystä" (1:9; 2:2). Kaiken tämän tiedon ja viisauden ja ymmärryksen edellytyksenä väärät opettajat esittivät vaatimuksena kosmisten voimien eli "hallitusten ja valtojen" (2:10,15) sekä maailman alkeisvoimien (2:8,18,20) kumartamisen ja palvonnan. He opettivat maailman alkeisvoimien olevan persoonallisia voimia kuten enkeleitä ja pakanallisia tähtijumalia, joiden uskottiin vaikuttavan ihmisten kohtaloihin. Voidakseen suojautua näitä kosmisia voimia vastaan kolossalaiset filosofit vaativat kristittyjä noudattamaan määrättyjä muotomenoja ja askeettisia tapoja (2:11,14,16,17,21,22). Näin uskottiin päästävän osallisuuteen jumalallisesta täyteydestä (2:9,10). Näihin muotomenoihin kuuluivat ympärileikkaus, ruumiin ankara kohtelu (2:23), kieltoja määrättyjen ruokien ja juomien maistamisesta ja koskemisesta (2:16,21) sekä pyhien päivien ja juhla-aikojen, uudenkuun ja sapatin tarkka noudattaminen. Kolossalaisten harhaoppi muodostui juutalaisesta gnostilaisuudesta ja hellenistisestä synkretismistä. He liittivät pakanallisiin uskomuksiin ja vaatimuksiin Vanhan Testamentin käskyjä, jotta näillä vaatimuksilla olisi suurempi arvovalta.

Juutalaisten keskuudessa oli yleinen väärä käsitys, että vanhurskaus voidaan saada noudattamalla tarkoin kymmeniä käskyjä. Raamatun mukaan vanhurskaus voidaan saada vain uskon kautta Kristukseen. Tämän uskon seurauksena, hedelmänä, on kuuliaisuus kaikille Jumalan käskyille. Juutalaisten käsityksen mukaan seremonialain säädösten noudattaminen ja uhrit olivat pelastukselle välttämättömiä. Raamatun mukaan ne viittasivat Kristuksen suureen uhriin ja olivat siten vain tulevan hyvä varjo (Hebr.l0:l; 9:9,10). Seremonialaki menetti merkityksensä Jeesuksen kuollessa ristillä, jolloin varjo kohtasi todellisuuden. Seremonialain säädökset ja uhrit eivät tehneet ketään täydelliseksi. Kolossalaisten harhaopissa täydellisyyttä pyrittiin saamaan palvomalla alkeisvoimia. Paavali osoittaa, että jumaluuden koko täyteys on Kristuksessa, ja tämä täyteys voidaan saada vain hänen kauttaan.

Minkä kirjoituksen (kheirografon) säädöksineen, joka oli meitä vastaan Jeesus pyyhki pois ja naulitsi ristille?

Kheirografon (= käsikirjoitus) on monien raamatun selittäjien mukaan kirja, joka sisältää syntien luettelon, jota käytetään ihmiskunnan tuomitsemiseksi. Kun ihminen pyytää syntejään anteeksi ja katuu niitä, ne pyyhitään pois Jeesuksen kuoleman ansiosta eivätkä ne enää voi syyttää ihmistä. Järkeisoppi eli filosofia, ihmisten perinnäissäännöt ja maailman alkeisvoimien palvonta ovat itsevalittua jumalanpalvelusta, tyhjää petosta ilman arvoa kuten Paavali toteaa (Kol.2:8,23). Uusimpien tutkimusten mukaan (mm. S. Bacchiocci: From Sabbath to Sunday) Kolossassa pyhitettiin viikkosapattia maailman alkeisvoimien tähden. Hippolytos kertoo juutalais-kristillisen lahkon, nimeltä Elchasailit, uskomuksista sapatin pyhittämisen ja astraalisten voimien suhteesta seuraavaa: "On olemassa epäpyhiä jumalallisia tähtiä ... varokaa päivien voimaa, näiden tähtien valtaa älkääkä antautuko minkään yrityksen alkamiseen niiden vaikutuspäivinä. Älkää myöskään kastako miestä tai naista näiden tähtien vaikutuksen päivinä, kun kuu alkaa niistä, kiertää taivasta ja matkaa niiden kanssa ... Mutta ennemminkin kunnioita sapatin päivää, koska se päivä on yksi niistä, jolloin näiden tähtien voima vaikuttaa."

Kolossassa oli saanut jalansijaa astrologinen taikausko, jossa sapattia pyhitettiin maailman alkeisvoimien tähden eikä luomisen ja lunastuksen merkkinä kuten Raamattu esittää. On luonnollista, että apostoli Paavali vastusti tällaista vääristynyttä ja väärin perustein tapahtuvaa sapatin pyhittämistä. Tämä ei suinkaan merkitse sitä, että Paavali olisi väheksynyt sapatin pyhittämistä ja sen merkitystä. Päinvastoin. Paavali suhtautui sapatin viettoon Jeesuksen esimerkin mukaisesti (Luuk.4:16; Apt.l7:2; 18:3,4).

Sana 'sapatti' esiintyy Kol.2:16:ssa monikollisena. Tämä sana merkitsee joko useita sapatteja, yhtä sapattia tai koko viikkoa. Seremonialain sapatteja, jotka olivat kaikki vuotuisia, oli seitsemän. Koska tässä yhteydessä puhutaan myös siitä, milloin saa syödä, juoda tai paastota, ei sanaan 'sapatit' kuulu viikkosapatti, koska juutalaisten ja alkukristittyjen keskuudessa sapattina ei paastottu. Sapatti oli juhlan ja ilon eikä paaston päivä. Eräät juutalaiskristityt pyrkivät opettamaan, että seremonialain käskyt kuuluvat vieläkin kristityille. Paavalin ja Raamatun muiden kirjoittajien mukaan Jeesuksen kuoltua ristillä, kun maallisen pyhäkön pyhän ja kaikkein pyhimmän erottava esirippu repesi ylhäältä alas asti, seremonialain käskyt lakkasivat olemasta voimassa. Hebrealaiskirjeen 9. luvussa kerrotaan maallisen pyhäkön toiminnoista. Sen jälkeen sanotaan (j.9,10): "Tämä on nykyistä aikaa tarkoittava vertauskuva ja sen mukaisesti uhrataan lahjoja ja uhreja ... jotka ovat voimassa uuden järjestyksen aikaan asti". Edelleen kirjoitetaan seremonialaista: "Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla tehdä niiden tuojia täydellisiksi" (Hebr.l0:l).

Raamattu tekee erittäin selvän eron seremonialain ja kymmenien käskyjen lain välillä. Kymmenet käskyt Jumala kirjoitti omalla sormellaan kahteen kivitauluun, jotka pantiin sisälle liiton arkkiin (2 Moos.31:18, Hebr.9:4). Seremonialain antamisesta luemme: "Ja kun Mooses oli kirjoittanut kirjaan tämän lain sanat alusta loppuun asti, käski hän leeviläisiä, jotka kantoivat Herran liitonarkkia, sanoen: 'Ottakaa tämä lain kirja ja pankaa se Herran, teidän Jumalanne, liitonarkin sivulle, olemaan siellä todistajana sinua vastaan" (5 Moos.31:24-26). Tämä seremonialain kirja, todistaja meitä vastaan (Koi.2:14) ja tulevaisten varjo (j.17), lakkasi olemasta voimassa, kun todellisuus kohtasi varjon, kun todellinen uhri, Kristus, naulittiin ristille. Vuorisaarnassaan Jeesus sanoi kymmenien käskyjen laista: "Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat kuin yksikään lain piirto häviää" (Luuk.l6:17; Matt.5:18). Maapallon kiertäminen radallaan todistaa jokaiselle tänäkin päivänä, että kymmenistä käskyistä ei ole piirtokaan hävinnyt. Jeesuksen kuolema ristillä ei pyyhkinyt kymmenistä käskyistä piirtoakaan. Antaisiko lain poispyyhkiminen ihmiselle varmuuden Jumalan anteeksiantamuksesta.? Ei. Silloin ihminen vain jäisi ilman siveellisiä periaatteita. Syyllisyyttä ei voida poistaa kumoamalla laki. Vanhurskaus voidaan saada vain uskon kautta Jeesuksen sovitustyöhön. Tämä elävä usko vahvistaa lain.

"Joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin" (Jaak.2:10).

Tämä syyllisyys voidaan poistaa vain armosta anomalla anteeksiantoa Jeesuksen ansioihin perustuen, katumalla syntejä ja pyytämällä voimaa parannuksen tekemiseen.

"Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois" (Apt.3:19).

Päivistä vaarinottaminen Gal.4:10

Galatalaisten keskuudessa vaikutti samantapainen harhaoppi kuin Kolossan seurakunnassa. Galatalaiset olivat jälleen kääntyneet pakanallisten jumalien, heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen. He ottivat vaarin päivistä, kuukausista, juhla-ajoista ja vuosista sekä ympärileikkauttivat itsensä. Paavali kirjoittaa heille: "Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole. Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käänytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? T e otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt" (Gal.4:8-ll).

Ennen kuin Galatian kristityt olivat oppineet tuntemaan Jumalan he palvelivat epäjumalia, alkeisvoimia, ilmeisesti pakanallisia tähtijumalia ja astraalisia voimia. Vielä kristittyinäkin he ottivat vaarin tietyistä päivistä, joiden astraaliset voimat määräsivät heidän elämäänsä. Näin he tulivat uudelleen astrologisen taikauskon orjiksi. Ilmeisesti heidän sapatin viettonsakin oli planeetta Saturnuksen pahojen voimien palvontaa. Galatalaisten käsitys, että määräytynlainen päivistä vaarin ottaminen ja ympärileikkaus ovat välttämättömiä vanhurskautumiselle ja lunastukselle, turmeli evankeliumin ytimen, sanoman vanhurskautumisesta ainoastaan uskon kautta Kristukseen. Näin he olivat langenneet pois armosta. Tämä omatekoinen vanhurskautuminen johti riitoihin seurakunnassa ja esti heitä olemasta kuuliaisia totuudelle (Gal.5:4,8,15). Professori Tiililä sanoo: "Määrätyt päivät olivat muka onnea tuottavia; silloin sopi tehdä matkoja, aloittaa yhteisiä yrityksiä jne. Erään egyptiläisen kalenterin mukaan oli jonkin kuukauden päivistä 18 hyvää, 9 huonoa ja 3 puolikuntoista. Tämäntapaista päivien, kuukausien, juhla-aikojen ja vuosien vaarinottoa Paavali mahdollisesti tarkoittaa Gal.4:10:ssa puhuessaan 'alkeisvoimista' (stoikeia), joiden orjiksi hän sanoo galatalaisten tahtovan tulla. " (Hellenistinen synkretismi Uuden Testamentin aikana, s. 82).

Päivien valikoiminen Room.l4:l-6

Roomassa vaikutti askeettien ryhmä, joka opetti, että tuli valita päiviä, jolloin ei tulisi syödä lihaa tai jolloin tulisi paastota ankarasti. He eivät ilmeisesti vaatineet paastopäivien valitsemista vanhurskautumisen ehtona, koska Paavali suhtautui heidän opetukseensa hyvin suvaitsevaisesti verrattuna Kolossan ja Galatian harhaoppeihin. Jos joku pyrki hankkimaan etua tai suosiota Jumalan edessä valitsemalla paastopäiviä, se oli heikkouskoisuutta. Paastopäivien valitseminen ei ollut Jumalan käsky, vaan ihmisten mielipide. Heikkouskoista, joka oli syömättä tai paastosi Herran tähden, ei tullut halveksia vaan hoivata. Toisaalta sen, joka valikoi tiettyjä paastopäiviä, ei tullut tuomita niitä, jotka eivät menetelleet samalla tavalla. Paavali kehottaa olemaan mahdollisimman suvaitsevainen toisia kohtaan, kun kyseessä on pelastuksen kannalta toisarvoiset ihmisten mielipiteet. Nykyäänkin eräissä kristillisissä kirkoissa paastotaan tiettyinä päivinä ja ollaan syömättä lihaa määrättyinä aikoina (esim. ortodoksit ennen pääsiäistä).

Meidän, jotka emme noudata tätä, ei tule halveksia heitä, vaan kunnioittaa heidän mielipidettään ja pyrkiä näkemään siinä sen monet hyvät puolet. Raamatussa ei ole mitään Jumalan määräämiä paastopäiviä. Siinä mielessä ovat kaikki päivät meille yhtä hyviä. Mutta tulee tarkoin varoa loukkaamasta niiden tunteita ja vakaumusta, jotka valikoivat tiettyjä paastopäiviä Herran tähden. Eräiden Raamatun selittäjien mukaan Paavali antaa tässä vapauden valita minkä tahansa päivän lepopäiväksi tai olla pitämättä mitään lepopäivää. Mutta tässä luvussa Paavali ei puhu sanallakaan lepopäivästä eikä sapatista, vaan paastopäivien valitsemisesta. Juutalaisten ja alkukristittyjen keskuudessa ei paastottu sapattina, koska sapatti oli juhlimisen ja ilon päivä. Sekin osoittaa, että Room. 14. luvussa ei voi olla kyse sapatista. Kristityillä on vapaus valita päiviä erilaisiin tarkoituksiin, mutta lepopäivän Jumala on valinnut ja asettanut ihmistä varten (Mark.2:27). Jumalan armo ei johda vapauteen tehdä syntiä, rikkoa Jumalan käskyjä, vaan vapauteen synnistä, sillä

"joka syntiä tekee on synnin orja" (Joh.8:34).

Ainoastaan Jumalan armo voi vapauttaa meidät synnin orjuudesta, laittomuudesta (1 Joh.3:4) siihen Jumalan lasten vapauteen, jossa lain noudattaminen koetaan ilona ja etuoikeutena.

Sapatin arvo

Ennustaessaan Jerusalemin hävityksestä Jeesus kehotti häneen uskovia pakenemaan: " Kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä" (Luuk.21:20,21). Jeesus kehotti: "Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina" (Matt.24:20).

Jeesuksen käskyn mukaan kristityt rukoilivat lähes neljänkymmenen vuoden ajan Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, että heidän pakonsa ei tapahtuisi sapattina. Rooman sotajoukkojen piirittäessä Jerusalemia v. 70 jKr. sotajoukot yhtäkkiä keskellä viikkoa vetäytyivät pois. Silloin kristityt Jeesuksen käskystä pakenivat ja säilyttivät henkensä. He ehtivät paeta turvalliseen kaupunkiin ennen sapattia. Jokainen sapatin hetki on niin siunattu, että kannatti rukoilla neljänkymmenen vuoden ajan, että silläkin viikolla, jolloin pako Jerusalemista tapahtui, he saisivat viettää sapatin pyhään tarkoitukseen erotettuna ja nauttia Jeesuksen sapatille antamista siunauksista. Varmasti nämä rukoukset muistuttivat kristityille toistuvasti, miten suuressa arvossa Jeesus piti sapatin siunauksia.

Sielunvihollinen vihaa erikoisesti sapattia, joka jatkuvasti muistuttaa meitä Jeesuksen Kristuksen suurista teoista meidän hyväksemme. Sapatti muistuttaa, että Kristus on luonut ja lunastanut meidät osoittaen nykyajan juurettomille ihmisille, että meidän juuremme ovat meidän Luojassamme. Sapatti muistuttaa, että vain Kristus voi vapauttaa meidät synnin orjuudesta ja että vain hän voi pyhittää meidät. Sapatti osoittaa ihmisen heikkouden, mutta samalla jokaisen ihmisen suuren arvon, koska Jeesus on maksanut jokaisesta ihmisestä äärettömän kalliin hinnan, jotta heikoinkin pääsisi jälleen Jumalan lapseksi. Sapatti muistuttaa, että Jumala huolehtii kaikista meidän ajallisista ja hengellisistä tarpeistamme ja että me kuulumme hänelle. Sapatti kertoo Jumalan hyvää sanomaa, että kaikki esteet ihmisen vapauttamiseksi ulkoisista ja sisäisistä kahleista ja syyllisyydestä on voitettu. Sapatti muistuttaa, että tässä vahingollisen eriarvoisuuden maailmassakin me olemme kaikki samanarvoisia ja saamme yhdessä kuninkaina iloita ja riemuita Jumalan läsnäolosta ja hänen siunauksistaan. Sapatti auttaa meitä jo nyt iloitsemaan tulevasta sapatin levosta taivaskodissa ja lepäämään Kristuksessa hänen täydellisten tekojensa varassa vapaana omien vajavaisten tekojemme paineesta ja tulevaisuuden pelosta.

On suuri etuoikeus tuntea Raamatun ennustukset, joiden mukaan antikristus pyrkii muuttamaan lepopäivän ajan ja sen merkityksen ja että me nyt elämme aikaa, jolloin Jumala haluaa asettaa ennalleen sen mitä ihminen on muuttanut lepopäiväkäskystä. Sapatti on meille jokaiselle korvaamattoman arvokas, koska Jeesus on antanut, siunannut ja erottanut sen pyhää tarkoitusta varten. Etuoikeutemme on nauttia Jeesuksessa leväten sapatin jokaisen hetken ilosta, rauhasta, siunauksista.