DANIELIN KIRJA LUKU 11 RAAMATTU

1. Ja minä seisoin meedialaisen Daarejaveksen ensimmäisenä hallitusvuotena häntä vahvistamassa ja suojelemassa."
2. Ja nyt minä ilmoitan sinulle totuuden: Katso, vielä nousee kolme kuningasta Persiassa, ja neljäs rikastuu kaikkia muita rikkaammaksi. Ja kun hän on vahvistunut rikkaudessaan, panee hän kaiken liikkeelle Jaavanin valtakuntaa vastaan.
3. Sitten nousee sankarikuningas; hän hallitsee suurella vallalla ja tekee, mitä tahtoo.
4. Mutta juuri kun hän on noussut, hajoaa hänen valtakuntansa ja jakautuu neljään taivaan tuuleen. Se ei joudu hänen jälkeläisilleen eikä ole niin mahtava kuin hänen hallitessaan. Sillä hänen valtakuntansa kukistuu ja joutuu muille, ei heille.
5. Ja Etelän kuningas on voimistuva sekä yksi hänen ruhtinaistaan; tämä on voimistuva vielä enemmän kuin hän, ja hänen valtansa on oleva suuri valta.
6. Ja vuosien kuluttua he tekevät keskenään liiton, ja Etelän kuninkaan tytär menee Pohjan kuninkaan tykö saadakseen aikaan sopimuksen. Mutta häneltä menee hänen käsivartensa voima; eikä pysy Pohjan kuningas, ei hänen käsivartensa. Ja tytär itse annetaan alttiiksi ja ne, jotka olivat hänet tuoneet, ja hänen isänsä ja se, joka häntä aikoinaan auttoi.
7. Sitten hänen juurtensa vesoista nousee eräs hänen sijaansa ja tulee sotajoukkoa vastaan, tulee Pohjan kuninkaan linnoitukseen ja tekee heille mielensä mukaan ja on väkevä.
8. Myöskin heidän jumalansa ja valetut kuvansa ja kallisarvoiset astiansa, hopeat ja kullat hän vie saaliinansa Egyptiin; sitten hän muutamia vuosia pysyy Pohjan kuninkaasta erillään.
9. Tämä hyökkää Etelän kuninkaan valtakuntaan, mutta palajaa takaisin maahansa.
10. Ja hänen poikansa varustautuvat ja kokoavat suuret sotavoimat. Ja hän hyökkää ja kuohuu ja tulvii, hän tulee toistamiseen ja tunkeutuu hänen linnoitukseensa asti.
11. Silloin Etelän kuningas kiukustuu ja lähtee sotimaan häntä vastaan, Pohjan kuningasta vastaan. Tämä nostattaa suuren joukon, mutta se joukko joutuu hänen valtaansa.
12. Ja kun se joukko on raivattu pois, paisuu hänen sydämensä. Hän kaataa kymmeniä tuhansia, mutta ei ole kyllin vahva.
13. Pohjan kuningas nostattaa jälleen joukon, entistä suuremman, ja muutaman ajan, muutaman vuoden kuluttua hyökkää suurella sotavoimalla ja runsailla varustuksilla.
14. Niinä aikoina monet nousevat Etelän kuningasta vastaan; ja sinun omasta kansastasi nousee väkivallan miehiä, että näky kävisi toteen, mutta he itse lankeavat.
15. Ja Pohjan kuningas hyökkää ja luo vallin ja valloittaa varustetun kaupungin. Eivät kestä Etelän käsivarret, ei sen valioväki, ei ole sillä voimaa seisoa vastaan.
16. Ja hän, joka hyökkää sitä vastaan, tekee, mitä tahtoo, eikä kukaan voi seisoa häntä vastaan. Hän asettuu Ihanaan maahan, ja hävitys tulee hänen kätensä kautta.
17. Ja nyt hän aikoo hyökätä valtakuntansa koko voimalla; mutta sopimus on hänellä mielessä, ja hän saa sen aikaan. Hän antaa hänelle yhden tyttäristään, tälle turmioksi. Mutta siitä ei tule pysyväistä eikä ole hänelle etua.
18. Sitten hän kääntyy rantamaita vastaan ja ottaa valtaansa monet. Mutta eräs sotapäällikkö tekee hänen herjauksistaan lopun ja kostaa hänelle hänen herjauksensa.
19. Silloin hän kääntyy oman maansa linnoituksiin, mutta kompastuu ja kaatuu, eikä häntä enää ole.
20. Ja hänen sijaansa nousee eräs, joka antaa veronvaatijan käydä läpi valtakunnan ihanimman maan. Mutta muutamien päivien kuluttua hänet tuhotaan, ei kuitenkaan vihan väellä eikä sodalla.
21. Ja hänen sijaansa nousee kelvoton, joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa. Hän tulee keskellä rauhaa ja anastaa juonilla kuninkuuden.
22. Ja sotajoukkojen tulva huuhtoutuu pois hänen edestänsä ja menee murskaksi, niin myös liiton ruhtinas.
23. Siitä saakka kun liittoudutaan hänen kanssansa, hän harjoittaa petosta. Hän lähtee liikkeelle ja saa ylivallan vähällä väellä.
24. Keskellä rauhaa hän hyökkää maakunnan lihavimpiin seutuihin ja tekee, mitä eivät hänen isänsä eivätkä hänen isiensä isät olleet tehneet: ryöstösaalista ja tavaraa hän jakelee omilleen; ja linnoituksia vastaan hän hankitsee juoniansa, säädettyyn aikaan asti.
25. Ja hän panee liikkeelle voimansa ja rohkeutensa Etelän kuningasta vastaan, hyökäten suurella sotajoukolla. Mutta Etelän kuningas varustautuu sotaan suurella ja ylen väkevällä sotajoukolla. Hän ei kuitenkaan kestä, sillä häntä vastaan hankitaan juonia.
26. Ja ne, jotka syövät hänen pöydästään, tuhoavat hänet, ja hänen sotajoukkonsa huuhdotaan pois, ja on paljon kaatuneita ja haavoitettuja.
27. Ja kumpaisellakin kuninkaalla on paha mielessä toistansa vastaan. Samassa pöydässä he puhuvat valhetta; mutta se ei onnistu; sillä säädetty aika ei ole vielä lopussa.
28. Silloin hän palaa maahansa paljoine tavaroineen, miettien hankkeita pyhää liittoa vastaan; hän toteuttaa ne ja palaa maahansa.
29. Määräaikana hän hyökkää jälleen Etelämaahan, mutta tällä viimeisellä retkellä ei käy niinkuin ensimmäisellä.
30. Häntä vastaan hyökkäävät kittiläisten laivat, ja hän menettää rohkeutensa, kääntyy takaisin ja purkaa kiukkunsa pyhää liittoa vastaan. Kotiin palattuaan hän suo huomiota niille, jotka hylkäävät pyhän liiton.
31. Hänen lähettämänsä sotajoukot nousevat ja häväisevät pyhäkön linnoituksineen, poistavat jokapäiväisen uhrin ja asettavat sinne hävityksen kauhistuksen.
32. Ja liitonrikkojat hän viettelee luopumukseen houkutuksillaan, mutta niitten joukko, jotka tuntevat Jumalansa, pysyy lujana ja tekee tehtävänsä.
33. Ja taidolliset kansan seassa opettavat monta, mutta heitä sorretaan miekalla, tulella, vankeudella ja ryöstöllä, jonkun aikaa.
34. Ja keskellä sortoa heille suodaan pieni menestys, ja monet liittyvät heihin teeskennellen.
35. Ja taidollisista jotkut kompastuvat, että heidän joukkonsa koeteltaisiin, seulottaisiin ja puhdistettaisiin lopun ajaksi, sillä vielä kestää, ennenkuin määräaika on.
36. Ja kuningas tekee, mitä hän tahtoo, ja korottaa itsensä ja uhittelee jokaista jumalaa, itse jumalien Jumalaa vastaan hän puhuu kauheita. Ja hän menestyy, kunnes vihan aika on lopussa; sillä mikä on säädetty, se tapahtuu.
37. Hän ei välitä isäinsä jumalista, ei naisten lempijumalasta, eikä hän välitä mistään muustakaan jumalasta, sillä hän uhittelee niitä kaikkia.
38. Mutta sen sijaan hän kunnioittaa linnoitusten jumalaa. Sitä jumalaa, jota hänen isänsä eivät tunteneet, hän kunnioittaa kullalla ja hopealla, kalliilla kivillä ja muilla kalleuksilla.
39. Ja tätä hän tekee vahvoille linnoituksille - hän vieraine jumalineen. Niille, jotka hän omikseen tuntee, hän osoittaa suurta kunniaa ja panee heidät monien hallitsijaksi ja jakaa heille maata palkaksi.
40. Mutta lopun ajalla Etelän kuningas iskee yhteen hänen kanssansa. Ja Pohjan kuningas käy tämän kimppuun vaunuilla ja ratsuilla ja monilla laivoilla, hyökkää hänen maihinsa, tulvana leviten niiden ylitse.
41. Hän hyökkää myös Ihanaan maahan, ja monta kaatuu. Mutta hänen kädestänsä pelastuvat nämä: Edom ja Mooab ja ammonilaisten pääosa.
42. Ja hän ojentaa kätensä maita kohti; Egyptin maa ei ole säästyvä.
43. Hän valtaa kulta- ja hopea-aarteet ja kaikki Egyptin kalleudet, ja liibyalaiset ja etiopialaiset liittyvät häntä seuraamaan.
44. Mutta sanomat idästä ja pohjoisesta säikähdyttävät häntä, ja hän lähtee täynnä kiukkua hävittämään monia ja vihkimään heitä tuhon omiksi.
45. Hän pystyttää hovitelttansa meren ja pyhäkön ihanan vuoren välille. Mutta hänen loppunsa tulee, eikä häntä kukaan auta.

DANIELIN KIRJA LUKU 11 SELITYS

Daniel sai neljännen ja viimeisen tulevaisuuden historiaa kuvaavan näkynsä n. vuosina 536 tai 535 eKr. Vaikka hän oli jo useita kertoja aikaisemmin nähnyt historian kulun, hänellä oli yhä kysymyksiä siitä, mitä tapahtuisi Jumalan kansalle.

Jae 2. Neljäs kuningas Kyyroksen jälkeen oli Kserkses I (486—465 eKr . ) , joka todellakin aktiivisesti kävi sotaa Kreikan kanssa. Jakeet 3, 4. Eräs tämän profetian omalaatuisuuksista on siinä tavassa, millä aihe äkkiä muuttuu uusien valtojen tullessa esiteltäviksi. »Sankarikuningas» tarkoittaa Aleksanteri Suurta ( vrt . Dan. 7:26).

Jakeet 5—13. Vaikka Aleksanteri Suuren valtakunta jaettiin useihin osiin, vain kaksi niistä esitti keskeistä osaa juutalaisten historiassa. Nämä olivat Syyria, jota hallitsivat seleukidit, ja Egypti, jota hallitsivat ptolemaiolaiset. Syyrialaiset sijaitsivat Palestiinan pohjoispuolella, kun taas egyptiläiset sen eteläpuolella. Nämä kaksi valtaa, joista tässä käytetään nimitystä »Pohjan kuningas» ja »Etelän kuningas», kävivät jatkuvasti taistelua keskenään, ja Palestiina oli niiden välisenä puskurivyöhykkeenä. Nämä jakeet esittävät yksityiskohtaisen kuvauksen näiden valtojen välisistä taisteluista aina noin vuoteen 200 eKr.

Jakeet 14—21. Vuodesta 200 eKr. lähtien Rooma alisti valtaansa »Pohjan kuninkaan» eli Syyrian ja hallitsi myös »Etelän kuningasta» eli Egyptiä. Tämä Danielin profetian jakso kuvaa tällaisen voimakkaan vallan nousua. Palestiina, joka oli ollut vuorotellen Syyrian ja Egyptin hallinnassa, näki nyt uuden vallan asettuvan »Ihanaan maahan» (jae 16). Vuodesta 63 eKr. Rooma teki juuri näin. Tuosta ajasta lähtien Roomaa hallitsivat sen ensimmäiset keisarit — Julius, joka kompastui ja kaatui palatessaan omaan maahansa (jae 19), Augustus, joka antoi käskyn koko kansan verollepanosta Kristuksen syntymän aikana (jae 20; vrt. Luuk. 2: 1) ja Tiberius, jonka hallitusaikana Kristus kuoli (jae 22).

Jae 22. Viittaus »liiton ruhtinaaseen» voi tarkoittaa vain Jeesusta Kristusta, joka kuoli Tiberiuksen hallituskautena. Tiberius oli Rooman keisarina v. 14—37 j K r . Luvussa 9 Kristuksesta käytetään nimitystä »ruhtinas», joka »vahvistaa liiton» (suomalainen käännös: »tekee liiton raskaaksi»; Dan. 9:25, 27). Tässä häntä nimitetään liiton ruhtinaaksi.

 Jakeet 23—29. Nämä jakeet esittävät värikkäästi, miten Rooma jatkoi kasvuaan käyttäen sekä diplomatiaa että sotavoimia vallan hankkimiseen. Jakeet 30—35. Profetia keskittyy nyt tämän vallan sotaan Jumalan pyhäkköä (jae 31) ja hänen kansaansa (jae 33) vastaan. Tässä kuten luvussa 8 näemme siirtymisen valtiosta valtion ja kirkon väliseen liittoutumaan. Viimeksi mainittu valta taistelisi Jumalan kansaa vastaan »miekalla, tulella, vankeudella ja ryöstöllä, jonkun aikaa» (jae 33). Sanonta »jonkun aikaa» viittaa ymmärrettävästi samaan ajanjaksoon kuin aikaisemmin mainitut aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa eli 1260 vuosipäivää (Dan. 7: 25). Tämän vainon seurauksena on Jumalan todellisen kansan puhdistaminen (jae 35). Tässä mainittu »lopun aika» viittaa 1260-vuotiskauden päättymiseen eli vuoteen 1798 jKr. (vrt. Dan. 8: 17; 11: 40; 12: 4, 9 ). Jakeet 36—39. Näissä jakeissa tehdään yhteenveto paavillisen Rooman oleellisimmista piirteistä (vrt. Dan. 7: 25). Paavali viittasi tähän valtaan vaarana, joka olisi hänen aikanaan vielä tulevaisuudessa (2 Tess. 2: 4, missä hän ilmeisesti lainaa jakeesta 36). Näin tämä viimeinen näky on sopusoinnussa Danielin muiden tulevaisuutta esittävien näkyjen kanssa. Luvuissa 2, 7, 8, 9 ja 10 esitetään kaikissa sopusointuinen kuva siitä, mitenkä tietyt vallat ja järjestelmät esittävät merkittävää osaansa suuressa hyvän ja pahan välisessä taistelussa. Jakeet 40—45. Profetia saavuttaa nyt huippukohtansa. Näissä jakeissa osoitetaan taistelun loppuvaiheiden ulottuvan lopun aikaan asti ja näiden jakeiden täydellinen merkitys voidaan epäilemättä ymmärtää sitten, kun niiden tarkoittamat tapahtumat toteutuvat. Tässä kuvattu valta tekee viimeisen äärimmäisen yrityksensä vihollistensa tuhoamiseen (jae 44), mutta se on tuomittu tuhoon (jae 45).

 

DANIELIN KIRJA LUKU 12 RAAMATTU

 

1. Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat. 
2. Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen. 
3. Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti. 
4. Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy. 
5. Ja minä, Daniel, näin, ja katso, siellä seisoi kaksi muuta, toinen virran tällä rannalla, toinen virran tuolla rannalla. 
6. Ja toinen sanoi pellavapukuiselle miehelle, joka oli virran vetten yläpuolella: "Kuinka kauan on vielä näitten ihmeellisten asiain loppuun?" 
7. Ja minä kuuntelin pellavapukuista miestä, joka oli virran vetten yläpuolella, ja hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää iankaikkisesti: "Siihen on vielä aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Ja kun pyhän kansan yhden osan hajotus on loppunut, silloin nämä kaikki täyttyvät." 
8. Ja minä kuulin, mutta en ymmärtänyt, ja minä sanoin: "Herrani, mikä on oleva näitten päätös?" 
9. Niin hän sanoi: "Mene, Daniel, sillä ne sanat pysyvät lukittuina ja sinetöityinä lopun aikaan asti. 
10. Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät. 
11. Ja siitä ajasta, jolloin jokapäiväinen uhri poistetaan ja hävityksen kauhistus asetetaan, on oleva tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää. 
12. Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää. 
13. Mutta sinä, mene, siksi kunnes loppu tulee; ja lepää, ja nouse osaasi päivien lopussa."

DANIELIN KIRJA LUKU 12 SELITYS

 

Jae 1. Miikaelin ( = »kuka on Jumalan kaltainen ») voidaan tulkita tarkoittavan Kristusta, Jumalan Poikaa, taivaan enkelijoukkojen Ylipäällikköä. Profetiassa on tullut tuomion täytäntöönpanon hetki. Kristus on lopettanut välittäjän työnsä ihmiskunnan hyväksi taivaallisen pyhäkön kaikkeinpyhimmässä. Nyt hän nousee »sinun kansasi lasten» eli hengellisen Israelin puolustajaksi, vapauttamaan heidät Pohjan kuninkaan käsistä. Hän riisuu yltään papilliset vaatteensa ja pukeutuu koston vaatteisiin (vrt. Jes. 13: 3, 4; Ilm . 19: 15). Tämä on alkuna katumatonta maailmaa kohtaavalle ennennäkemättömälle ahdistuksen ajalle. Mutta tästä jakeesta Jumalan kansa saa kirkkaan lupauksen säteitä, sillä Kristus on vapauttava »kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat», eli ne, joiden nimet on kirjoitettu taivaassa Elämän kirjaan ( Ilm . 3: 5). Siinä kirjassa ovat kaikkien niiden nimet, jotka ovat tunnustaneet Kristuksen ja ylläpitäneet yhteytensä häneen ja hänen sanaansa. Siten tämä ja sitä edeltävä jae esittävät historian suuren huippukohdan, loppunäytöksen, jossa katumattomat kohtaavat tuhonsa mutta vanhurskaat, jotka ovat asettaneet luottamuksensa Kristuksen voittoisaan välitystyöhön, pelastetaan. Näin muinainen pyhäkön puhdistamispalvelu saavuttaa täyttymyksensä, kun maailmankaikkeus puhdistetaan synnistä ja syntisistä. Jakeet 2, 3. Kun Kristus nousee vapauttamaan kansansa ja antamaan oikeudenmukaisen tuomion kaikille, jotka ovat hylänneet hänen armonsa, kaikkien aikojen ihmisille annettu tuomio pannaan täytäntöön. Vanhurskaat kuolleet herätetään Kristuksen toisessa tulemisessa (1 Tess. 4: 16) ja he saavat elää hänen kanssaan halki ikuisuuden, kun taas jumalattomat herätetään Jumalan tuomioistuimen eteen vastaanottamaan iankaikkisen kuolemantuomion.

Jae 4. Enkelin lupauksen mukaan Danielin sanat eli hänen näkynsä avattaisiin lopun ajan alkaessa eli 1260-vuotiskauden päätyttyä. Hänen muistiinmerkitsemiensä profetioitten ymmärtäminen tulisi silloin lisääntymään.

 Jakeet 5—7. Tämä kysymys ja siihen annettu vastaus antaa avaimen sen ajan pituuteen, joka on vielä kuluttava ennen kuin historia saavuttaa huippukohtansa. Vasta sen jälkeen, kun Jumalan kansan viimeinen vihollinen on saanut riittävästi aikaa ilmaistakseen luonteensa, Jumala lopettaa kaiken häntä itseään ja hänen kansaansa kohtaan kohdistuvan vastarinnan.

Jakeet 8—10. Danielilla oli yhä kysymyksiä, mutta Jumala ei voinut silloin antaa hänen tietää kaiken sen täyttä merkitystä, mitä hän oli nähnyt. Kuitenkin ne, jotka lopun aikana tutkisivat Danielin profetioita, ymmärtäisivät näiden näkyjen valtavan sanoman.

Jae 11. Tässä mainitut 1290 päivää ovat yhteydessä 1260 vuosipäivän ajanjaksoon ja viittaavat lopunajan alkamiseen eli vuoteen 1798. Vuonna 508 Rooman piispa solmi poliittisen sopimuksen frankkien kuninkaan Klodvigin kanssa. Se oli ensimmäinen askel siinä tapahtumien sarjassa, mikä saavutti huippukohtansa v. 533—538, jolloin paaviudesta tuli todella kirkollis-valtiollinen valta. Tällä tavoin paavi tehokkaasti kiinnitti  huomion pois Kristuksen »jokapäiväisestä» pappispalveluksesta taivaassa.

Jakeet 12, 13. Kiinteästi 1290 vuosipäivän ajanjaksoon liittyy toinen, 1335 vuosipäivää kestävä ajanjakso. Koska 1290 päivää ulottui vuoteen 1798, tässä mainitut 1335 päivää ulottuisivat sen mukaan vuoteen 1843. Tämä ajanjakso on näin sopusoinnussa 2300 vuosipäivää kestävän ajanjakson päättymisen kanssa. Ne, jotka ovat eläneet tähän taivaallisen tuomiotoimen alkamisaikaan asti, jotka ovat oppineet ymmärtämään Kristuksen rakkauden hänen toimiessaan välimiehenä langenneen ihmiskunnan puolesta, jotka ovat nähneet Pyhän Hengen voimakkaan työskentelyn ja Kristuksen tulon merkkien täyttymisen — ne Jumala julistaa »autuaiksi » (vrt. Ilm . 14: 13). Juuri tällä hetkellä tutkiva tuomio, joka alkoi v. 1844, on käynnissä taivaassa. Maailman valtakunnat, ihmisten suunnitelmat, kaikki ne ovat epäonnistuneet tuomaan maailmalle rauhaa ja oikeudenmukaisuutta. Mutta siinä, missä ihminen on epäonnistunut, Kristus on saavuttava voiton. Ne, jotka panevat turvansa Kristukseen, liittyvät hänen voittoonsa ja hallitsevat hänen kanssaan halki iankaikkisuuksien.