DANIELIN KIRJA LUKU 9 RAAMATTU

 

1. Daarejaveksen, Ahasveroksen pojan, ensimmäisenä hallitusvuotena, hänen, joka oli meedialaista sukua ja oli tullut kaldealaisten valtakunnan kuninkaaksi -
2. hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan, minä, Daniel, kirjoituksista huomasin vuosien luvun, josta Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta.
3. Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa.
4. Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin ja sanoin: "Oi Herra, sinä suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja noudattavat sinun käskyjäsi.
5. Me olemme syntiä tehneet, olemme väärin tehneet, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset; me olemme poikenneet pois sinun käskyistäsi ja oikeuksistasi
6. emmekä ole kuulleet sinun palvelijoitasi, profeettoja, jotka puhuivat sinun nimessäsi kuninkaillemme, ruhtinaillemme ja isillemme ja kaikelle maan kansalle.
7. Sinun, Herra, on vanhurskaus, mutta meidän on häpeä, niinkuin se on tänä päivänä Juudan miesten ja Jerusalemin asukasten ja koko Israelin, läheisten ja kaukaisten, kaikissa maissa, joihin sinä olet heidät karkoittanut heidän uskottomuutensa tähden, jota he ovat sinulle osoittaneet.
8. Herra, meidän on häpeä, meidän kuninkaittemme, ruhtinaittemme ja isiemme, koska me olemme tehneet syntiä sinua vastaan.
9. Herran, meidän Jumalamme, on armo ja anteeksiantamus, sillä me olemme olleet hänelle uppiniskaiset;
10. me emme ole kuulleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä emmekä vaeltaneet hänen laissansa, jonka hän asetti meidän eteemme palvelijainsa, profeettain, kautta.
11. Vaan koko Israel rikkoi sinun lakisi ja poikkesi pois eikä kuullut sinun ääntäsi, ja niin vuodatettiin meidän päällemme se kirous ja vala, joka on kirjoitettu Mooseksen, Jumalan palvelijan, laissa; sillä me olimme tehneet syntiä häntä vastaan.
12. Ja hän toteutti sanansa, jonka hän on puhunut meitä ja meidän tuomareitamme vastaan, jotka meitä tuomitsivat, ja antoi meidän päällemme tulla niin suuren onnettomuuden, ettei senkaltaista ole tapahtunut koko taivaan alla, kuin Jerusalemissa tapahtui.
13. Niinkuin on kirjoitettu Mooseksen laissa, niin tuli kaikki tämä onnettomuus meidän päällemme. Mutta me emme koettaneet lepyttää Herraa, meidän Jumalaamme, niin että olisimme kääntyneet pois synneistämme ja ottaneet vaarin sinun totuudestasi.
14. Sentähden Herra valvoi ja antoi tämän onnettomuuden tulla meidän päällemme; sillä Herra, meidän Jumalamme, on vanhurskas kaikissa töissänsä, jotka hän tekee, mutta me emme ole kuulleet hänen ääntänsä.
15. Ja nyt, Herra, meidän Jumalamme, joka toit kansasi pois Egyptin maasta väkevällä kädellä ja teit itsellesi nimen, niinkuin se vielä tänä päivänä on: me olemme syntiä tehneet ja olleet jumalattomat.
16. Herra, kaiken vanhurskautesi tähden, kääntyköön sinun vihasi ja kiivastuksesi pois sinun kaupungistasi Jerusalemista, sinun pyhästä vuorestasi; sillä meidän syntiemme tähden ja meidän isäimme pahojen tekojen tähden on Jerusalem ja sinun kansasi tullut kaikkien häväistäväksi, jotka meidän ympärillämme ovat.
17. Ja nyt, meidän Jumalamme, kuule palvelijasi rukous ja hänen anomisensa ja valista kasvosi pyhäkkösi ylitse, joka on autiona; Herran tähden.
18. Minun Jumalani, kallista korvasi ja kuule, avaa silmäsi ja katso meidän hävitystämme ja sitä kaupunkia, joka on otettu sinun nimiisi; sillä me annamme rukouksiemme langeta sinun eteesi, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen.
19. Herra, kuule, Herra, anna anteeksi, Herra, huomaa ja tee tekosi itsesi tähden, älä viivyttele, minun Jumalani; sillä sinun kaupunkisi ja sinun kansasi ovat sinun nimiisi otetut."

 

20. Ja vielä minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja annoin rukoukseni langeta Herran, Jumalani, eteen minun Jumalani pyhän vuoren puolesta. 

21. Ja kun minä vielä puhuin rukouksessa, tuli se mies, Gabriel, jonka minä olin nähnyt ennen näyssä, kiiruusti kiitäen minun tyköni ehtoouhrin aikana.
22. Ja hän opetti minua, puhui minulle ja sanoi: "Daniel, nyt minä olen lähtenyt neuvomaan sinua ymmärrykseen.
23. Kun sinä aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan; sillä sinä olet otollinen. Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky.
24. Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan.
25. Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja.
26. Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty.
27. Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse."

DANIELIN KIRJA LUKU 9 SELITYS

Jakeet 1—19. Saatuaan 8. luvussa esitetyn näyn Daniel ryhtyi tutkimaan profeetta Jeremian kirjoituksia. Jeremia oli nimittäin ennustanut Jumalan kansalle vain 70 vuotta kestävän vankeuden (Jer. 29: 10). Daniel halusi saada selvyyden Jumalan tarkoituksista tämän vankeuden suhteen. Juutalaisten rikkomusten tähden Jumala oli sallinut heidän joutua vankeuteen, ja nyt heidän jatkuva tottelemattomuutensa näytti Danielista tekevän mahdolliseksi sen, että vankeusaikaa pidennettäisiin. Tämän vuoksi hän kääntyi Jumalan puoleen rukouksessa ja anoi kansalleen anteeksiantamusta. Hartaasti ja kaunopuheisesti hän pyysi Jumalaa saattamaan ennalleen kansansa ja Jerusalemin kaupungin. Hän pyysi, ettei Herra viivyttelisi lupauksensa täyttämistä (Dan. 9: 19). Danielin rukoillessa enkeli Gabriel saapui selittämään hänelle, miksi niin paljon aikaa kuluisi ennen kuin pyhäkkö puhdistettaisiin eli asetettaisiin oikeuteensa.

Kun meedialais-persialaiset hallitsijat valloittivat Babylonin, Daniel säilytti korkean asemansa uudessa hallituksessa. Oli kulunut vuosia siitä, kun hän oli saanut 8. luvussa kerrotun näkynsä, jossa oli ennustettu, että Jumalan kansa ja Jumalan pyhäkkö olisi pitkän ajan tallattavina. Jae 24. Gabrielin kehotettua Danielia käsittämään »se sana» ja ymmärtämään näky (jae 23), hän esittää äkkiä 2300 vuodesta osan, joka annettaisiin juutalaisille etsikkoajaksi. »Seitsemänkymmentä viikkoa» eli vuosiviikkoa, kuten myöhemmin mainitaan, vastasi 490 vuosipäivää. Tämä aika annettaisiin juutalaisille Jumalan tarkoitusten toteuttamiseen. Kuten aikaisemmissa 1260 ja 2300 päivän ajanjaksoissa tässäkin nämä 70 viikkoa eli 490 päivää ovat profeetallisia päiviä, mitkä vastaavat siis tässä tapauksessa 490 vuotta. Tämä 490 vuotta olisi ensimmäinen osa tuosta 2300 vuodesta, ja sen aikana juutalaisilla olisi tilaisuus, jota Daniel oli juuri rukoillut. Jakeet 25—27. Gabriel määritteli tämän 490 vuotta kestävän ajanjakson alkukohdan ajaksi, »jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleenrakennettava ». Vuonna 457 eKr. Persian kuningas Artakserkses julkaisi tällaisen määräyksen (ks. Esra 7: 12—26). Tästä käskystä »voideltuun, ruhtinaaseen» olisi »seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentä kaksi vuosiviikkoa» eli 69 vuosiviikkoa (483 vuotta). Saatuaan kasteen Jordanissa Jeesus vastaanotti Pyhän Hengen voitelun. Näin Jumala tunnusti hänet »Messiaaksi» eli Voidelluksi. Tämä tapahtui v. 27 jKr . , täsmälleen 483 vuotta v. 457 eKr. ajankohdan jälkeen. Tällöin Jeesus aloitti julkisen toimintansa. Yhden vuosiviikon ajaksi (7 vuodeksi) Kristus vahvisti pelastuksen liiton Juudan kansalle. Mutta vuosiviikon puolessavälissä (näin olisi käännettävä suomalaisen raamatunkäännöksen ilmaus »puoleksi vuosiviikoksi») »hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin». Kaikki juutalaisen jumalanpalvelusjärjestelmän uhrit viittasivat siihen täydelliseen ja riittävään uhriin, jonka Kristus antoi Golgatalla maailman syntien edestä. Kun hän kuoli vuosiviikon puolessa välissä eli 31/2 vuotta voitelemisensa jälkeen, silloin esikuvat täyttyivät ja näkymätön käsi repi juutalaisen temppelin esiripun y l häältä alas asti (Matt. 27: 51). Siitä lähtien maallisen temppelin uhreilla ei ollut enää merkitystä. Liiton vahvistaminen juutalaisille jatkui vuoteen 34 jKr., jolloin profeetallisen ajanjakson 70. vuosiviikko päättyi ja evankeliumin julistus ulotettiin myös pakanoihin. Juutalaiset olivat kansana sinetöineet evankeliumin hylkäämisensä. 490 vuosipäivää oli päättynyt. Nyt taistelu hyvän ja pahan välillä ei enää keskittyisi kirjaimellisten israelilaisten ympärille, Jerusalemiin, maalliseen pyhäkköön, vaan kristittyihin, Jumalan uuteen »Israeliin» ja Kristuksen työhön taivaallisessa pyhäkössä.

 

DANIELIN KIRJA LUKU 10 RAAMATTU

DANIELIN KIRJA LUKU 10

RAAMATTU

1. Persian kuninkaan Kooreksen kolmantena hallitusvuotena ilmoitettiin sana Danielille, jota kutsuttiin Beltsassariksi; ja se sana on totuus ja merkitsee suurta vaivaa. Ja hän ymmärsi sanan, ja hän käsitti näyn.
2. Niinä päivinä minä, Daniel, murehdin kolmen viikon päivät.
3. Herkullista ruokaa minä en syönyt, ei liha eikä viini tullut minun suuhuni, enkä minä voidellut itseäni öljyllä, ennenkuin kolmen viikon päivät olivat loppuun kuluneet.
4. Ensimmäisen kuun kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä minä olin suuren virran, Hiddekelin, rannalla.
5. Minä nostin silmäni ja näin, ja katso: oli eräs mies, puettuna pellavavaatteisiin ja kupeet vyötettyinä Uufaan kullalla.
6. Hänen ruumiinsa oli kuin krysoliitti, hänen kasvonsa olivat kuin salaman leimaus, hänen silmänsä kuin tulisoihdut, hänen käsivartensa ja jalkansa kuin kiiltävän vasken välke; ja hänen sanojensa ääni oli kuin suuren kansanjoukon pauhina.
7. Ja minä, Daniel, yksin näin sen näyn, mutta miehet, jotka olivat minun kanssani, eivät näkyä nähneet; kuitenkin valtasi heidät suuri pelko, ja he pakenivat ja lymysivät.
8. Ja minä jäin yksin. Ja kun minä näin tämän suuren näyn, meni minulta kaikki voima; minun verevä muotoni muuttui kaamean näköiseksi, eikä minussa ollut voimaa mihinkään.
9. Ja minä kuulin hänen sanainsa äänen; ja kuullessani hänen sanainsa äänen minä vaivuin horroksiin kasvoilleni, kasvot maata vasten.
10. Ja katso, käsi kosketti minua ja ravisti minut hereille, polvieni ja kätteni varaan.
11. Ja hän sanoi minulle: "Daniel, sinä otollinen mies, ota vaari niistä sanoista, jotka minä sinulle puhun, ja nouse seisomaan, sillä minut on nyt lähetetty sinun tykösi." Ja hänen puhuessansa minulle tämän sanan minä nousin vavisten.
12. Ja hän sanoi minulle: "Älä pelkää, Daniel, sillä ensimmäisestä päivästä asti, jona sinä taivutit sydämesi ymmärrykseen ja nöyryyteen Jumalasi edessä, ovat sinun sanasi tulleet kuulluiksi; ja sinun sanojesi tähden minä olen tullut.
13. Persian valtakunnan enkeliruhtinas seisoi vastustamassa minua kaksikymmentäyksi päivää, mutta katso, Miikael, yksi ensimmäisistä enkeliruhtinaista, tuli minun avukseni, sillä minä olin jäänyt yksin sinne, Persian kuningasten tykö.
14. Ja minä tulin opettamaan sinulle, mitä on tapahtuva sinun kansallesi päivien lopulla; sillä vielä tämäkin näky koskee niitä päiviä."
15. Ja hänen näitä minulle puhuessansa minä käänsin kasvoni maahan päin ja olin ääneti.
16. Ja katso, olento, ihmislasten muotoinen, kosketti minun huuliani; silloin minä avasin suuni ja puhuin ja sanoin edessäni seisovalle: "Herrani, nähdessäni näyn valtasi minut tuska, ja minulta meni kaikki voima.
17. Ja kuinka voi herrani palvelija, tälläinen kuin minä, puhutella sellaista, kuin minun herrani on? Sillä siitä asti ei minussa ole voimaa, tuskin enää henkeäkään."


18. Silloin kosketti minua jälleen se ihmisen muotoinen ja vahvisti minua. 
19. Ja hän sanoi: "Älä pelkää, sinä otollinen mies, rauha olkoon sinulle. Vahvistu! Vahvistu!" Ja hänen puhuessaan minulle minä vahvistuin ja sanoin: "Puhukoon herrani, sillä sinä olet minua vahvistanut." 
20. Ja hän sanoi: "Tiedätkö, mitä varten minä olen tullut sinun tykösi? Nyt minä käyn jälleen sotimaan Persian enkeliruhtinasta vastaan, ja kun minä olen päässyt hänestä, niin katso: tulee Jaavanin enkeliruhtinas. 
21. Mutta minä ilmoitan sinulle, mitä on kirjoitettuna totuuden kirjassa. Eikä ole ketään muuta vahvistamassa minua heitä vastaan paitsi teidän enkeliruhtinaanne Miikael.

DANIELIN KIRJA LUKU 10 SELITYS

LUKU 10

SELITYS
Jakeet 1—17. Eräänä kevätpäivänä Danielin seistessä Hiddekel-(Tigris-)virran rannalla taivaallinen olento, luultavasti itse Kristus, äkkiä ilmestyi hänelle (jae 5; vrt. Ilm . 1 : 13). Hän ja hänen seurassaan olleet kaatuivat maahan tämän loistavan ilmestyksen voimasta. Sitten tuli enkeli ja puhui Danielin kanssa ja ilmoitti hänelle, mitä tulevaisuus toisi mukanaan Jumalan kansalle.