DANIELIN KIRJA LUKU 2 RAAMATTU

1. Nebukadnessarin toisena hallitusvuotena näki Nebukadnessar unia, ja hänen mielensä oli levoton eikä hän enää saanut unta.
2. Silloin kuningas käski kutsua tietäjät ja noidat, velhot ja kaldealaiset ilmoittamaan kuninkaalle hänen unensa; ja he tulivat ja astuivat kuninkaan eteen.
3. Ja kuningas sanoi heille: "Minä olen nähnyt unen, ja mieleni on levoton, kunnes saan tietää sen unen.
4. Silloin kaldealaiset puhuivat kuninkaalle araminkielellä: "Eläköön kuningas iankaikkisesti! Sano uni palvelijoillesi, niin me ilmoitamme sen selityksen."
5. Kuningas vastasi ja sanoi kaldealaisille: "Tämä minun sanani on peruuttamaton: Ellette ilmoita minulle unta ja sen selitystä, niin teidät hakataan kappaleiksi ja teidän talonne tehdään soraläjiksi.
6. Mutta jos te ilmoitatte minulle unen ja sen selityksen, niin te saatte minulta lahjoja ja antimia ja suuren kunnian. Sentähden ilmoittakaa minulle uni ja sen selitys."
7. He vastasivat toistamiseen ja sanoivat: "Kuningas sanokoon unen palvelijoilleen, niin me ilmoitamme sen selityksen."
8. Kuningas vastasi ja sanoi: "Minä huomaan selvästi, että te vain koetatte voittaa aikaa, koska näette peruuttamattomaksi tämän minun sanani,
9. että ellette ilmoita minulle unta, on teillä edessä vain yksi tuomio. Sillä te olette sopineet keskenänne, että puhutte minun edessäni valheellista ja turmiollista puhetta toivoen, että aika muuttuu. Sentähden sanokaa minulle uni; silloin minä tiedän, että te osaatte ilmoittaa minulle selityksen siihen."
10. Kaldealaiset vastasivat kuninkaan edessä ja sanoivat: "Ei ole maan päällä ihmistä, joka kykenisi selittämään sen, mitä kuningas sanoi. Eikä yksikään suuri ja voimallinen kuningas ole koskaan vaatinut tämänkaltaista asiaa keneltäkään tietäjältä, noidalta tai kaldealaiselta.
11. Sillä asia, jota kuningas vaatii, on vaikea, eikä ole ketään, joka voisi sen kuninkaalle selittää, paitsi jumalat, joiden asuinsija ei ole ihmisten tykönä."
12. Tästä kuningas suuttui ja julmistui kovin ja käski tappaa kaikki Baabelin viisaat.
13. Kun tästä oli käsky annettu ja viisaat piti tapettaman, etsittiin Danielia ja hänen tovereitaan tapettaviksi.
14. Silloin Daniel antoi viisaan ja taitavan vastauksen Arjokille, kuninkaan henkivartioväen päällikölle, joka oli lähtenyt tappamaan Baabelin viisaita.
15. Hän vastasi ja sanoi Arjokille, kuninkaan päällikölle: "Miksi on kuningas antanut niin ankaran käskyn?" Silloin Arjok kertoi Danielille asian.
16. Niin Daniel meni palatsiin ja pyysi kuningasta antamaan hänelle aikaa, että hän saisi ilmoittaa kuninkaalle selityksen.
17. Sitten Daniel meni kotiinsa ja kertoi asian tovereillensa Hananjalle, Miisaelille ja Asarjalle
18. kehoittaen heitä rukoilemaan armoa taivaan Jumalalta tämän salatun asian tähden, ettei Danielia ja hänen tovereitansa tapettaisi muiden Baabelin viisaitten kanssa.
19. Silloin salaisuus ilmoitettiin Danielille yöllisessä näyssä. Niin Daniel kiitti taivaan Jumalaa.
20. Daniel lausui ja sanoi: "Olkoon Jumalan nimi kiitetty iankaikkisesta iankaikkiseen, sillä hänen on viisaus ja voima.
21. Hän muuttaa ajat ja hetket, hän syöksee kuninkaat vallasta ja korottaa kuninkaat valtaan, hän antaa viisaille viisauden ja taidollisille ymmärryksen.
22. Hän paljastaa syvät ja salatut asiat, hän tietää, mitä pimeydessä on, ja valkeus asuu hänen tykönänsä.
23. Sinua, minun isieni Jumala, minä kiitän ja ylistän siitä, että olet antanut minulle viisauden ja voiman ja että nyt annoit minun tietää, mitä me sinulta rukoilimme. Sillä sinä annoit meidän tietää kuninkaan asian."
24. Sitten Daniel meni Arjokin tykö, jolla oli kuninkaan määräys tappaa Baabelin viisaat. Hän meni ja sanoi hänelle näin: "Älä tapa Baabelin viisaita; vie minut kuninkaan eteen, niin minä ilmoitan kuninkaalle selityksen."
25. Silloin Arjok vei kiiruusti Danielin kuninkaan eteen ja sanoi tälle näin: "Minä olen löytänyt juutalaisten pakkosiirtolaisten joukosta miehen, joka ilmoittaa kuninkaalle selityksen."
26. Kuningas vastasi ja sanoi Danielille, jonka nimenä oli Beltsassar: "Voitko sinä ilmoittaa minulle unen, jonka minä näin, ja sen selityksen?"
27. Daniel vastasi kuninkaalle ja sanoi: "Salaisuutta, jonka kuningas tahtoo tietää, eivät viisaat, noidat, tietäjät eivätkä tähtienselittäjät voi ilmoittaa kuninkaalle.
28. Mutta on Jumala taivaassa; hän paljastaa salaisuudet ja ilmoittaa kuningas Nebukadnessarille, mitä on tapahtuva aikojen lopussa. Tämä on sinun unesi, sinun pääsi näky, joka sinulla oli vuoteessasi.
29. Kun sinä, kuningas, olit vuoteessasi, nousi mieleesi ajatus, mitä tämän jälkeen on tapahtuva; ja hän, joka paljastaa salaisuudet, ilmoitti sinulle, mitä tapahtuva on.
30. Ja tämä salaisuus on paljastettu minulle, ei oman viisauteni voimasta, ikäänkuin minulla olisi sitä enemmän kuin kenelläkään muulla ihmisellä, vaan sentähden että selitys ilmoitettaisiin kuninkaalle ja sinä saisit selville sydämesi ajatukset.
31. Sinä näit, kuningas, katso, oli iso kuvapatsas. Se kuvapatsas oli suuri, ja sen kirkkaus oli ylenpalttinen. Se seisoi sinun edessäsi, ja se oli hirvittävä nähdä.
32. Kuvan pää oli parasta kultaa, sen rinta ja käsivarret hopeata, sen vatsa ja lanteet vaskea.
33. Sen sääret olivat rautaa, sen jalat osaksi rautaa, osaksi savea.
34. Sinun sitä katsellessasi irtautui kivilohkare - ei ihmiskäden voimasta - ja iski kuvapatsasta jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne.
35. Silloin musertuivat yhdellä haavaa rauta, savi, vaski, hopea ja kulta, ja niiden kävi kuin akanain kesäisillä puimatantereilla: tuuli vei ne, eikä niistä löydetty jälkeäkään. Mutta kivestä, joka oli kuvapatsaan murskannut, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maan.
36. Tämä oli se uni, ja nyt sanomme kuninkaalle sen selityksen.
37. Sinä, kuningas, olet kuningasten kuningas, jolle taivaan Jumala on antanut vallan, voiman, väkevyyden ja kunnian
38. ja jonka käteen hän on antanut ihmiset, missä ikinä heitä asuu, ja kedon eläimet ja taivaan linnut, asettaen sinut kaikkien niiden valtiaaksi: sinä olet se kultainen pää.
39. Mutta sinun jälkeesi nousee toinen valtakunta, joka on halvempi kuin sinun; ja sitten kolmas valtakunta, joka on vaskea ja joka hallitsee kaikkea maata.
40. Ja neljäs valtakunta on tuleva, luja kuin rauta; niinkuin rauta musertaa ja särkee kaiken, niinkuin rauta murskaa, niin se on musertava ja murskaava ne kaikki.
41. Ja että sinä näit jalkain ja varvasten olevan osittain savenvalajan savea, osittain rautaa, se merkitsee, että se on oleva hajanainen valtakunta; kuitenkin on siinä oleva raudan lujuutta, niinkuin sinä näit rautaa olevan saven seassa.
42. Ja että jalkojen varpaat olivat osaksi rautaa, osaksi savea, se merkitsee, että osa sitä valtakuntaa on oleva luja, osa sitä on oleva hauras.
43. Että sinä näit rautaa olevan saven seassa, se merkitsee, että vaikka ne sekaantuvat toisiinsa ihmissiemenellä, ne eivät yhdisty toinen toiseensa, niinkuin ei rautakaan sekaannu saveen.
44. Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti,
45. niinkuin sinä näit, että kivilohkare irtautui vuoresta - ei ihmiskäden voimasta - ja murskasi raudan, vasken, saven, hopean ja kullan. Suuri Jumala on ilmoittanut kuninkaalle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva. Ja uni on tosi ja sen selitys luotettava."
46. Silloin kuningas Nebukadnessar lankesi kasvoillensa ja kumartui maahan Danielin edessä ja käski uhrata hänelle ruokauhria ja suitsutusta.
47. Kuningas vastasi Danielille ja sanoi: "Totisesti on teidän Jumalanne jumalien Jumala ja kuningasten herra ja se, joka paljastaa salaisuudet; sillä sinä olet voinut paljastaa tämän salaisuuden."
48. Sitten kuningas korotti Danielin ja antoi hänelle paljon suuria lahjoja ja asetti hänet koko Baabelin maakunnan herraksi ja kaikkien Baabelin viisaitten ylimmäiseksi päämieheksi.
49. Ja Danielin anomuksesta kuningas antoi Sadrakin, Meesakin ja Abednegon hoitoon Baabelin maakunnan hallinnon. Mutta Daniel jäi kuninkaan hoviin.

DANIELIN KIRJA LUKU 2 SELITYS

Danielin kertomus alkaa varhaiskesästä v. 605 eKr., jolloin Nebukadnessar, Babylonian kuninkaan Nabopolassarin poika, valloitti Juudan valtakunnan.

Siinä pienessä vankiryhmässä, jonka Nebukadnessarin ylimmäinen hoviherra oli valinnut vietäväksi Babyloniaan ja kasvatettavaksi kuninkaan hovin palvelukseen, olivat nuorukaiset Daniel, Hananja, Miisael ja Asarja, joille annettiin babylonialaiset nimet Beltsassar, Sadrak, Meesak ja Abednego. Kesken sotaretkeään Juudaa vastaan Nebukadnessar sai tiedon isänsä kuolemasta, ja hän palasi välittömästi Babyloniin ottaakseen valtakunnan ohjat käsiinsä. Kun mainitut neljä vankia tulivat Babyloniin, he säilyttivät läheisen suhteensa Jumalaan. Vuosien kuluessa he oppivat kaldealaisten kirjoitusta ja kieltä sekä perehtyivät tuon ajan tieteisiin. Huolimatta pakanallisen hovin viettelyksistä he pysyivät uskollisina Jumalalle, ja Jumala siunasi heitä ja antoi heille menestystä. Heidän terveet ja raittiit elämäntapansa myötävaikuttivat siihen, että he saavuttivat harvinaisen hyvän ruumiillisen ja henkisen kunnon. Pian sen jälkeen, kun nämä heprealaiset olivat suorittaneet opintonsa Babylonin hovissa, kuningas Nebukadnessar näki hyvin epätavallisen unen.

Jakeet 36—38. Daniel  ilmoitti kuningas Nebukadnessarille, että juuri Nebukadnessar oli tuossa unessa näkynyt »kultainen pää». Koska Daniel esitti kuvapatsaan muiden osien kuvaavan valtakuntia, on ilmeistä, että kuninkaan kultainen pää oli vertauskuva Nebukadnessarin valtakunnasta, Babyloniasta eli Baabelista. Sekä tässä että myöhemmissä luvuissa käytetään sanoja »kuningas» ja »valtakunta » usein samaa tarkoittavina. Kultainen pää kuvaa sattuvasti Babylonia, jota Jeremia nimittää kultaiseksi maljaksi, aarteista rikkaaksi (Jer. 51: 7, 13). Kaupunkia ympäröivät paksut muurit ja sen läpi virtasi Eufrat-virta, joka kasteli sen puutarhat ja edisti sen kaupankäyntiä. Jae 39. Mutta Nebukadnessarin valtakuntaa seuraisi »toinen valtakunta, joka on halvempi» kuin se. Tätä valtakuntaa kuvattiin hopeisella rinnalla ja hopeisilla käsivarsilla. Se voittaisi ja alistaisi hallintaansa kultaisen valtakunnan. Kyyros Suuri (Raamatun mainitsema Koores) valloitti Babylonin täydellisellä yllätyshyökkäyksellä v. 539 eKr., jolloin hän mestarillisella sotataktiikallaan ohjasi Eufratin vedet uuteen uomaan ja johti persialaiset joukkonsa entistä virran pohjaa myöten Babyloniin. Kolmas valtakunta, joka voitti persialaiset, oli Makedonian valtakunta, jota kuvapatsaan vaskinen keskiosa kuvasi. Nerokas sotapäällikkö Aleksanteri Suuri valloitti koko Välimeren alueen ja löi persialaiset täydellisesti Arbelan taistelussa 331 eKr. Jae 40. »Neljäs valtakunta», »luja kuin rauta», tarkoitti epäilyksettä Roomaa. Pydnan taistelussa v. 161 eKr. rautaisen Rooman joukot löivät Makedonian armeijan ja siitä alkaen Rooma yhä laajensi aluettaan itään ja etelään. Näin hellenistinen eli kreikkalainen maailmanvalta joutui syrjäytetyksi Rooman nousevan mahdin tieltä.

Jakeet 41—43. Kuka muu kuin Daniel, jumalallisen innoituksen alaisena, olisi voinut ennustaa, että mahtavaa Rooman imperiumia kohtaisi jakautuminen? Mutta kun Daniel pääsi selityksessään kuvapatsaan jalkoihin ja varpaisiin, hän ennusti: »Se on oleva hajanainen valtakunta.» Toteutuiko Danielin ennustus? Historia osoittaa selvästi, että se toteutui. Neljännellä ja viidennellä vuosisadalla jKr. Rooman valtakunta hajaantui useiden germaanilaiskansojen saavutettua sen alueella itsenäisen aseman. Nämä valtakunnat, joista myöhemmin kehittyivät nykyisen Euroopan kansakunnat, ovat siitä lähtien pysyneet yhdistymättä toisiinsa. Daniel selitti, että »ne eivät yhdisty toinen toisiinsa niinkuin ei rautakaan sekaannu saveen». Vuosisatojen aikana monet ovat yrittäneet yhdistää Eurooppaa. Kaarle Suuri, Napoleon, keisari Wilhelm ja Hitler ovat jokainen vuorollaan yrittäneet — ja myös epäonnistuneet. Kuninkaallisten perheiden välisillä avioliitoilla ei ole myöskään voitu aikaansaada näiden eri kansakuntien yhdistymistä, kuten Daniel jakeessa 43 ennustikin. Nuo viisi sanaa: »Ne eivät yhdisty toinen toiseensa» ovat täsmällisesti kuvanneet Euroopan kansakuntien historiaa. Jumalan sana on selvästi osoittautunut todeksi. Jakeet 44, 45. Daniel esittää kuninkaan unen dramaattisen huippukohdan jakeissa 34, 35 ja 44, 45, missä hän kuvailee Jumalan iankaikkisen valtakunnan pystyttämistä. Jakeesta 44 tiedämme, että tämä kehitysvaihe tapahtuu Rooman maailmanvallan jakaantumisen jälkeen. »Kivilohkare» kuvaa Kristuksen valtakuntaa (vrt. Dan. 7: 13,14). Kun Kristus pystyttää iankaikkisen valtakuntansa ( Ilm . 11: 15) toisen tulemuksensa yhteydessä (Matt. 25 :31—34), hän lyö »kuvapatsasta jalkoihin» (Dan. 2: 34), ja hän »on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun» (jae 44). Tämä maailmaa järkyttävä tapahtuma täyttää silloin ennustuksen: »Niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti.»

DANIELIN KIRJA LUKU 7 RAAMATTU

1. Belsassarin, Baabelin kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena Daniel näki unen, päänsä näyn, vuoteessansa. Sitten hän kirjoitti tämän unen. 
2. Kertomuksen alku on tämä: Daniel lausui ja sanoi: Minä näin yöllä näyssäni, ja katso, taivaan neljä tuulta kuohutti suurta merta. 
3. Ja merestä nousi neljä suurta petoa, kukin erilainen kuin toinen. 
4. Ensimmäinen oli kuin leijona, mutta sillä oli kotkan siivet. Minun sitä katsellessani reväistiin siltä siivet, ja se nostettiin maasta pystyyn ja asetettiin kahdelle jalalle niinkuin ihminen, ja sille annettiin ihmisen sydän. 
5. Ja katso, oli toinen peto, joka oli karhun näköinen. Se nostettiin toiselle kyljellensä, ja sillä oli suussa kolme kylkiluuta, hammasten välissä; ja sille sanottiin näin: "Nouse ja syö paljon lihaa." 
6. Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli taas toinen peto, pantterin kaltainen, ja sen selässä oli neljä linnunsiipeä. Sillä pedolla oli neljä päätä, ja sille annettiin valta. 
7. Sen jälkeen minä näin yöllisessä näyssäni, ja katso, oli neljäs peto, kauhea, hirmuinen ja ylen väkevä; sillä oli suuret rautaiset hampaat, ja se söi ja murskasi ja tallasi tähteet jalkoihinsa. Se oli erilainen kuin kaikki edelliset pedot, ja sillä oli kymmenen sarvea. 
8. Minä tarkkasin sarvea, ja katso, eräs muu pieni sarvi puhkesi niiden välistä, ja kolme edellisistä sarvista reväistiin pois sen edestä. Ja katso, sillä sarvella oli silmät kuin ihmisen silmät, ja suu, joka herjaten puhui. 
9. Minun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta. 
10. Tulivirta vuoti, se kävi ulos hänestä; tuhannen tuhatta palveli häntä, ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta seisoi hänen edessänsä. Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin. 
11. Minä katselin, ja silloin, niiden herjaavien sanojen tähden, joita sarvi puhui, minun katsellessani peto tapettiin, ja sen ruumis hävitettiin ja heitettiin tuleen palamaan. 
12. Ja muiltakin pedoilta otettiin valta pois; niiden elämän pituus oli määrätty aikaa ja hetkeä myöten. 
13. Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. 
14. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä. 
15. Minä, Daniel, tunsin henkeni tulevan murheelliseksi ruumiissani, ja minun näkemäni näyt peljättivät minua. 
16. Minä lähestyin yhtä siellä seisovista ja pyysin häneltä varmaa tietoa kaikista näistä asioista. Niin hän vastasi minulle ja ilmoitti minulle niiden selityksen: 
17. "Nuo suuret pedot, joita on neljä, ovat neljä kuningasta, jotka nousevat maasta. 
18. Mutta Korkeimman pyhät saavat valtakunnan ja omistavat valtakunnan iankaikkisesti - iankaikkisesta iankaikkiseen." 
19. Senjälkeen minä tahdoin saada varmuuden neljännestä pedosta, joka oli erilainen kuin kaikki muut ja ylen hirmuinen; jolla oli rautaiset hampaat ja vaskiset kynnet, joka söi ja murskasi ja tallasi tähteet jalkoihinsa; 
20. sekä pedon pään kymmenestä sarvesta ynnä siitä sarvesta, joka puhkesi ja jonka edestä kolme putosi; jolla sarvella oli silmät ja herjauksia puhuva suu ja joka näytti suuremmalta kuin ne muut; 
21. se sarvi, jonka minä näin sotivan pyhiä vastaan ja voittavan heidät, 
22. siihen asti kunnes Vanhaikäinen tuli ja oikeus annettiin Korkeimman pyhille ja aika joutui ja pyhät saivat omaksensa valtakunnan. 
23. Hän vastasi näin: "Neljäs peto on neljäs valtakunta, joka syntyy maan päälle, erilainen kuin kaikki muut valtakunnat. Se syö kaiken maan ja tallaa ja murskaa sen. 
24. Ja ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka nousevat siitä valtakunnasta. Ja heidän jälkeensä nousee eräs muu, ja hän on erilainen kuin edelliset, ja hän kukistaa kolme kuningasta. 
25. Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi. 
26. Sitten oikeus istuu tuomiolle, ja hänen valtansa otetaan pois ja hävitetään ja tuhotaan loppuun asti. 
27. Ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset." 
28. Tähän loppuu kertomus. Minua, Danielia, peljättivät minun ajatukseni suuresti, ja minun kasvoni kalpenivat, ja minä kätkin asian sydämeeni.

 

DANIELIN KIRJA LUKU 7 SELITYS

Luvut 3—6 jatkavat Danielin elämänvaiheiden selostamista. Siitä ajasta, jolloin hän oli selittänyt 2. luvussa kerrotun unen v. 603 eKr. siihen aikaan, jolloin hän sai 7. luvussa kerrotun näyn, n. v. 552 eKr., oli siis kulunut yli 50 vuotta.

Nebukadnessarin uni käsitteli suuressa määrin maailmanpoliittisia kysymyksiä, kun sen sijaan luvuissa 7—12 esitetyt profetiat koskevat erityisesti Jumalan kansan tulevaisuutta. Kertoessaan 7. luvussa neljää petoa ja tuomiota koskevasta näystään Daniel antaa näkemästään neljä selostusta. Ensinnäkin hän kuvailee, mitä oli nähnyt näyssä (jakeet 1—14). Sitten hän antaa näystään yleisluonteisen selityksen (jakeet 15—18). Tämän jälkeen hän selittää yksityiskohtaisemmin eräitä näyn osia (jakeet 19—22), ja lopuksi hän esittää yhteenvedon koko näystä (jakeet 23—27). Tämä näky esittää kaksi tärkeätä tekijää, joita ei mainita luvussa 2. Ensinnäkin Daniel näki uuden vallan, »pienen sarven», nousevan jakautuneen Rooman valtakunnan keskeltä. Toiseksi hän näki taivaallisen oikeuden istuvan tuomiolle juuri ennen kuin Jumala pystyttää oman valtakuntansa. Tässä oikeudenistunnossa Jumala käy oikeutta pientä sarvea vastaan pyhiensä puolesta.

Jakeet 1, 2. Useimpia profeetallisia vertauskuvia käytetään johdonmukaisesti samaa tarkoittavina kaikkialla Raamatussa. Ilm . 17: 15 sanotaan, että »vedet» tarkoittavat kansoja ja väkijoukkoja, ja tämä soveltuu hyvin myös Danielin kuvauksen yhteyteen. Tuulet, jotka kuohuttavat merta, kuvaavat sattuvasti taisteluja, jotka tavallisesti liittyvät maallisten valtakuntien nousuun ja kukistumiseen. Jae 3- Enkeli, joka selitti tämän näyn Danielille, sanoi merestä nousevan neljän pedon tarkoittavan neljää »kuningasta» eli valtakuntaa (jae 17). Nämä neljä petoa vastaavat toisessa luvussa esitetyn kuvapatsaan neljää eri osaa.

Jae 4. Leijona on sopiva vertauskuva Babyloniasta, ja todellakin tämän pedon kuvia, usein kotkan siivin varustettuina, näkyy Babylonin raunioista esiin kaivetuissa muistomerkeissä ja muureissa. Tämä leijonan kaltainen valtakunta menetti voimaansa ja heikentyi vuosien kuluessa, kuten profetiassa kuvataan kerrottaessa, että siltä reväistiin siivet ja se muuttui luonteeltaan inhimilliseksi.

Jae 5. Karhu ei voi olla mikään muu kuin meedialais- persialainen maailmanvalta. Sen kohoaminen toiselle kyljellensä viittaa siihen, että persialaiset kohosivat pian hallitsevaan asemaan tässä valtakunnassa, kun taas sen suussa olevat kolme kylkiluuta luultavasti kuvaavat niitä kolmea merkittävintä aluetta, jotka meedialais-persialainen mahti valloitti: Lyydian, Babylonian ja Egyptin. Mutta aivan kuin hitaasti liikkuva karhu ei pysty pitämään puoliaan nopealle pantterille, samoin eivät myöskään Persian armeijat kyenneet puolustautumaan Aleksanteri Suuren sotajoukkojen nopeaa etenemistä vastaan.

Jae 6. Pantterilla, joka kuvasi Kreikkaa, ei ollut kaksi vaan neljä siipeä, mikä sopivasti kuvaa sen valloitusten suurta nopeutta. Pedon neljä päätä viittaavat Aleksanteri Suuren valtakunnan jakautumiseen hänen ennenaikaisen kuolemansa jälkeen hänen kenraaliensa ja näiden seuraajien kesken.

Jae 7. Ensimmäinen tässä näyssä mainittu metalli, neljännen pedon rautaiset hampaat, viittaa epäilemättä samaan valtaan kuin toisen luvun suuren kuvapatsaan sääret. Tämä peto oli luonteeltaan niin väkivaltainen ja hirvittävä, ettei mikään peto luonnossa voinut sitä kuvata. Daniel sanoi sen olevan »ylen väkevä» ja eroavan täysin kolmesta edellisestä pedosta. Tällä pedolla oli kymmenen sarvea. Enkelin selityksen mukaan ne kuvasivat kymmentä kuningasta eli valtakuntaa, jotka nousisivat neljännestä pedosta (vrt. jakeita 20, 24). Tämä kuva on sopusoinnussa luvun 2 kanssa, missä Rooma kuvataan jakautuneena.

Jae 8. Seitsemännessä luvussa esitetyssä profetiassa kuten muissakin profetioissaan Daniel kuvasi neljännen valtakunnan eli Rooman kaksivaiheiseksi. Daniel kuvasi neljännen valtakunnan ensimmäisessä vaiheessaan mahtavaksi maailmanvallaksi, joka hallitsi silloin tunnettua maailmaa kreikkalaisen maailmanvallan jälkeen. Tätä ensimmäistä vaihetta historioitsijat tavallisesti nimittävät pakanalliseksi Roomaksi. Jokaisessa profetiassaan, mutta selvimmin juuri 7. luvussa esitetyssä profetiassa, Daniel kuvailee Rooman valtakunnan toisen vaiheen nousua. Tämän toisen vaiheen vertauskuvana on luvussa 7 mainittu »pieni sarvi». »Ja ne kymmenen sarvea, ovat kymmenen kuningasta, jotka nousevat siitä valtakunnasta. Ja heidän jälkeensä nousee eräs muu, ja hän on erilainen kuin edelliset, ja hän kukistaa kolme kuningasta. Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi» (Dan. 7:24, 25).» Mitä jakeissa 8, 11, 20 ja 24—26 mainittu salaperäinen »pieni sarvi» esittää? Daniel mainitsee ainakin seitsemän sille ominaista piirrettä, jotka selvästi auttavat meitä ominaista piirrettä, jotka selvästi auttavat meitä löytämään pienen sarven kuvaaman vallan Euroopan historiasta kristillisellä aikakaudella.

1. Toiminta-alue (jae 8): Tämä pieni sarvi kehittyisi niiden kymmenen valtakunnan »välistä», joihin Rooma jakautui.

2. Ajankohta (jakeet 8, 20, 24): Se nousisi Rooman valtakunnan viidennellä vuosisadalla j K r . tapahtuneen hajoamisen jälkeen. Edelleen se nousisi sen jälkeen kun kolme sarvea noista kymmenestä olisi reväisty pois. Kolme Rooman alueelta noussutta barbaarivaltaa omaksui areiolaisen harhaopin, joka kielsi Kristuksen jumaluuden. Kaikki muut barbaarivallat hyväksyivät kristinuskon. Vuodesta 476 jKr. eteenpäin kolme areiolaista valtaa hallitsi osia Rooman alueesta, mutta kukin niistä vuorollaan kärsi tappion, kun Itä-Rooman valtakunnan hallitsijat yhtyivät tukemaan kristillistä kirkkoa. Vuonna 533 Itä-Rooman keisari Justinianus I tunnusti laillisesti paavin kaikkien kristillisten kirkkojen pääksi, mutta koska areiolaiset vallat hallitsivat Roomaa, paavilla ei ollut tilaisuutta todellisuudessa harjoittaa tätä valtaansa. Lopulta v. 538 yksi Justinianuksen kenraaleista, Belisarius, karkotti Rooman kaupungista viimeisen kolmesta areiolaisvallasta, itägootit. Näin Itä-Rooman keisarikunnan sotilaallisella asioihin puuttumisella paavi vapautettiin niiden valtojen hallitsevasta vaikutuksesta, jotka rajoittivat hänen valtapyrkimyksiään valtiollisella alalla.

3. Luonne (jakeet 8, 20, 24): Verrattuna muihin sarviin pieni sarvi oli erilainen. Se näytti suuremmalta kuin muut ja harjoitti muutakin kuin poliittista valtaa. Tälle vallalle oli luonteenomaista kiinnostus uskonnollisiin kysymyksiin, ja siinä yhdistyikin uskonnollinen ja poliittinen järjestelmä.

4. Suhde Jumalaan (jakeet 8, 20, 25): Pieni sarvi puhuisi »sanoja Korkeinta vastaan» (vrt. Dan. 8: 23; 11: 36; 2 Tess. 2: 4; Ilm . 13: 5).

5. Suhde Jumalan lakiin (jae 25): Se katsoisi Jumalan lain tarvitsevan muutoksia ja yrittäisi tehdä muutoksia tähän lakiin omalla arvovallallaan.

6. Suhde Jumalan kansaan (jakeet 21, 25): Tämä järjestelmä vainoaisi »Korkeimman pyhiä». Ne, joita paavillinen Rooma piti harhaoppisina, joutuivat yhteiskunnallisen rangaistuksen alaisiksi. Historia todistaa, että miljoonat joutuivat kuolemaantuomituiksi tämän uskonnollis-poliittisen järjestön toimesta. Kirkkohistorioitsija David Schaff esittää yhteenvedon paavillisen Rooman vainotoimista näillä sanoin: »Aina keskiajan päättymiseen asti historian lehtiä rumentavat paavien ja synodien päätökset, jotka vahvistavat kuolemanrangaistuksen harhaopista ja otaksutusta noituudesta. Suuri Konstanzin kirkolliskokous 1415 ei päässyt eroon tästä ilmapiiristä, vaan määräsi harhaopin kannattajat rangaistaviksi polttamalla — 'puniatur ad ignem'. Ja Leo X : n pannakirja vuodelta 1520, jossa tuomittiin Luther, kirosi harhaoppina uskonpuhdistajan vapaamielisen lausuman, jonka mukaan kerettiläisten polttaminen oli vastoin Hengen tahtoa.» — History of the Christian Church, Voi . V , osa 1, s. 524.

7. Hallitusaika (jae 25): Pieni sarvi hallitsisi »ajan, kaksi aikaa ja puoli aikaa». Ilmestyskirjan profetiat antavat avaimen tämän vertauskuvallisen ajanjakson ymmärtämiseen. Siellä sama ajanjakso »aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa» ( Ilm . 12: 14) samastetaan 1260 päivään (jae 6). Tästä näemme, että »aika » vastaa 360 päivää. Vertauskuvallisessa profetiassa kukin päivä vastaa vuotta — »päivän kutakin vuotta kohti» (Hes. 4: 5, 6 ). Tämän mukaan pieni sarvi harjoittaisi 1260 vuoden ajan valtaansa Jumalan kansan ja Jumalan lain yli. Tämä ajanjakso alkoi vuonna 538, jolloin Belisarius karkotti itägoottien areiolaisen kuninkaan Roomasta ja näin antoi paaville vapaat kädet yhteiskunnallisen vallan harjoittamiseen. Tarkalleen 1260 vuotta myöhemmin, v. 1798, ranskalainen kenraali Berthier saapui Napoleonin määräyksestä Roomaan, julisti sen tasavallaksi ja otti paavin vangiksi. Näin päättyi paavillinen valtakausi. Ilmestyskirja kertoo myöhemmin tästä vallanmenetyksestä ja nimittää sitä »kuolinhaavaksi». Mutta Ilmestyskirjan mukaan tämä haava »parantuisi» ja koko maailma seuraisi hämmästyneenä Rooman paluuta takaisin valtaan ( Ilm . 13: 3 ) . Näin siis 1260 vuotta merkitsevät vain Rooman pitkässä historiassa sitä valtakautta, jonka aikana Jumala salli tämän järjestelmän esittää periaatteitaan, toimintatapojaan ja tavoitteitaan. Tässä yhteydessä on korostettava sitä, että pieni sarvi kuvaa järjestelmää, kirkon ja valtion yhdistelmää, uskonnollista valtaa, joka käyttäisi yhteiskunnallista ja valtiollista valtaa tiettyjen uskomusten ja tapojen voimaansaattamiseen. Vaikka roomalaiskatolinen kirkko käytti tällaista yhteiskunnallista valtaa profetian ennustuksen mukaisesti, se ei missään tapauksessa merkitse yksityisten katolilaisten tuomitsemista. Monen monet katolilaiset ovat seuranneet Kristusta parhaan ymmärryksensä mukaisesti ja osoittaneet todellista, harrasta uskollisuutta Kristusta ja hänen ristiään kohtaan. Mutta tämä järjestelmä täytti valtakautenaan mitä selvimmin Danielin 7. luvussa annetun profetian. Tämä kirkkovaltiojärjestelmä — kuten sitä edeltäneetkin vallat — epäonnistui yrityksissään yhdistää ihmiskunta valtiollisen voiman avulla. Ja juuri tämä on profetian keskeinen sanoma. Ihmisen yritykset rauhan luomiseen lainsäädäntötietä ovat tuomitut epäonnistumaan. Kristus haluaa valtakuntaansa vain niitä, jotka vapaaehtoisesti valitsevat sen kansalaisuuden.

Jakeet 9—14. Danielin näyn mukaan pienen sarven toimintaa seurasi kaksiosainen tuomionäytelmä. Ensin alkoi tutkiva vaihe, missä »kirjat avattiin». Tuon vaiheen aikana »Ihmisen Pojan kaltainen» eli Kristus seisoi »Vanhaikäisen» eli Isän Jumalan edessä. Taivaaseen astumisestaan lähtien Kristus on seissyt Jumalan edessä ihmiskunnan ylimmäisenä pappina (Hebr. 7: 25; 9: 24). Asianajajana hän on hankkinut anteeksiantamuksen synneistä ja lähettänyt Pyhän Hengen seuraajilleen. Mutta nyt tässä näkymässä hänet kuvataan uudessa tehtävässä. Hän saapuu Isän eteen vastaanottaakseen valtakuntansa. Huomaa, että Kristusta ei tässä kuvata palaamassa tämän maan päälle, vaan Isänsä luo vastaanottamaan valtakuntansa. Tämä tapahtuu sen jälkeen kun pienellä sarvella on ollut tilaisuus esittää omaa luonnettaan, mutta ennen sen lopullista hävitystä. Tämän mukaan tämän tuomiotoimen on alettava ennen Kristuksen toista tulemista. Lukemattomien taivaallisten olentojen katsellessa oikeus istuu tuomiolle ja Kristus esittää niiden asiat, jotka tulevat saamaan kansalaisoikeuden hänen iankaikkisessa valtakunnassaan.

Muinaisessa Israelissa juutalaiset viettivät kerran vuodessa sovituspäivää eli Jom Kippur'ia (ks. 3 Moos. 16; 23: 26—32). Vuoden jokaisena päivänä papit jatkuvasti rukoilivat kansan puolesta. Mutta tuona päivänä ylimmäinen pappi »puhdisti» pyhäkön. Se merkitsi lähinnä sen vuoden »tilien» päättämistä. Niillä juutalaisilla, jotka katuivat tuona päivänä syntejään, oli tilit puhtaat pyhäkön puhdistamisen tapahduttua. Mutta ne, jotka kieltäytyivät katumasta ja tekemästä parannusta, hävitettiin Jumalan kansasta. Tämä juutalaisten pappien palvelustoimi viittasi eteenpäin Kristuksen työhön taivaallisessa pyhäkössä (Hebr. 8: 2—5).

Kristuksen saapuessa Isän eteen tässä oikeudenkäynnissä he yhdessä tarkastavat kirjat ja selvittävät tilit (vrt. Saarn. 12: 14; Ps. 56: 9 ja Mal. 3: 16). Jumala lausuu vapauttavan tuomion niille, jotka ovat katuneet syntejään ja tunnustaneet ne, kuten muinainen Israel sovituspäivänä, mutta hän julistaa hävitystuomion ylpeälle ja röyhkeälle pienelle sarvelle, joka kieltäytyy tekemästä parannusta ja on sen vuoksi hävitettävä. Tämä yhdenmukaisuus ajan lopussa tapahtuvan tuomion ja muinaisen sovituspäivän välillä, johon liittyy pyhäkön puhdistaminen ja sen saattaminen jälleen alkuperäiseen tilaansa, ilmenee vielä selvemmin Danielin seuraavassa näyssä, joka esitetään luvussa

8. Siellä tätä tuomiovaihetta ja ennalleen asettamista nimitetään pyhäkön saattamiseksi jälleen oikeuteensa.

 

DANIELIN KIRJA LUKU 8 RAAMATTU

 

1. Kuningas Belsassarin kolmantena hallitusvuotena näin minä, Daniel, näyn, senjälkeen kuin minulla jo ennen oli ollut näky. 
2. Kun minä näyssä katselin, havaitsin minä olevani Suusanin linnassa, Eelamin maakunnassa; ja kun minä näyssä katselin, olin minä Uulai-joen rannalla. 
3. Minä nostin silmäni ja katsoin. Ja katso, oinas seisoi päin jokea, ja sillä oli kaksi sarvea; ja sarvet olivat korkeat, ja toinen oli toista korkeampi; ja korkeampi puhkesi esiin myöhemmin. 
4. Minä näin oinaan puskevan länteen, pohjoiseen ja etelään päin, eikä yksikään eläin kestänyt sen edessä, eikä kukaan voinut pelastaa sen vallasta. Se teki, mitä tahtoi; ja se tuli suureksi. 
5. Sitten minä tarkkasin, ja katso: tuli kauris päivän laskun puolelta, kulki koko maan ylitse eikä maata koskettanut; ja kauriilla oli keskellä otsaa uhkea sarvi.
6. Ja se tuli aivan sen kaksisarvisen oinaan luokse, jonka minä olin nähnyt seisovan päin jokea, ja karkasi sen kimppuun vihansa väessä. 
7. Ja minä näin sen käyvän kiinni oinaaseen ja kiukuissaan puskevan oinasta ja murskaavan sen molemmat sarvet. Eikä oinaalla ollut voimaa kestää sen edessä, vaan kauris heitti sen maahan ja tallasi sitä; eikä ollut ketään, joka olisi voinut pelastaa oinaan sen vallasta. 
8. Ja kauris tuli ylen suureksi; mutta kun se oli väkevimmillään, särkyi suuri sarvi, ja sen sijalle kasvoi neljä uhkeata sarvea, taivaan neljää tuulta kohti. 
9. Ja yhdestä niistä puhkesi esiin sarvi, alussa vähäpätöinen. Se kasvoi suuresti etelään päin ja itään päin ja Ihanaan maahan päin. 
10. Ja se kasvoi taivaan sotajoukkoon asti ja pudotti maahan osan siitä sotajoukosta ja tähdistä ja tallasi niitä. 
11. Hän ylpeili sotajoukon ruhtinastakin vastaan, ja tältä otettiin pois jokapäiväinen uhri, ja hänen pyhäkkönsä paikka kukistettiin. 
12. Myös sotajoukko jokapäiväisen uhrin lisäksi annettiin rikollisesti alttiiksi tuholle. Se sarvi heitti totuuden maahan, ja mitä se teki, siinä se menestyi. 
13. Sitten minä kuulin yhden pyhän puhuvan, ja toinen pyhä sanoi sille, joka puhui: "Kuinka pitkää aikaa tarkoittaa näky jokapäiväisestä uhrista ja kauhistavasta rikoksesta: pyhäkön ja sotajoukon alttiiksi antamisesta tallattavaksi?" 
14. Ja hän sanoi minulle: "Kahtatuhatta kolmeasataa iltaa ja aamua; sitten pyhäkkö asetetaan jälleen oikeuteensa." 
15. Kun minä, Daniel, olin nähnyt tämän näyn ja koetin sitä ymmärtää, niin katso, minun edessäni seisoi miehen muotoinen olento. 
16. Ja minä kuulin ihmisen äänen Uulain keskeltä, ja se huusi ja sanoi: "Gabriel, selitä tälle se näky!" 
17. Silloin hän tuli aivan lähelle sitä paikkaa, jossa minä seisoin; ja hänen tullessansa minut valtasi pelko, ja minä lankesin kasvoilleni. Ja hän sanoi minulle: "Tarkkaa, ihmislapsi, sillä näky tarkoittaa lopun aikaa." 
18. Ja kun hän puhui minulle, olin minä horroksissa, kasvot maata vasten; mutta hän tarttui minuun ja nosti minut seisomaan. 
19. Sitten hän sanoi: "Katso, minä ilmoitan sinulle, mitä on tapahtuva viimeisenä vihan aikana; sillä lopun aikaa tämä tarkoittaa. 
20. Kaksisarvinen oinas, jonka sinä näit, on: Meedian ja Persian kuninkaat. 
21. Ja kauris on Jaavanin kuningas, ja suuri sarvi, joka sillä oli keskellä otsaa, on ensimmäinen kuningas. 
22. Ja että se särkyi ja neljä nousi sen sijalle, se on: neljä valtakuntaa nousee siitä kansasta, ei kuitenkaan niin väkevää kuin hän. 
23. Ja heidän valtansa lopulla, kun luopiot ovat täyttäneet syntiensä mitan, nousee kuningas, kasvoilta röyhkeä ja juonissa taitava. 
24. Ja väkevä on hänen voimansa, vaikka ei tosin hänen omasta voimastaan, ja ihmeellisen paljon hän saa aikaan hävitystä; ja hän menestyy siinä, mitä hän tekee, ja hän tuottaa turmion väkeville ja pyhien kansalle. 
25. Ja hänen oveluutensa tähden onnistuu petos hänen kädessään. Hän hautoo suuria sydämessään, ja keskellä rauhaa hän tuottaa turmion monille. Ruhtinasten ruhtinastakin vastaan hän nousee, mutta ilman ihmiskättä hänet muserretaan. 
26. Ja näky illoista ja aamuista, josta oli puhe, on tosi. Mutta sinä lukitse näky, sillä se tarkoittaa kaukaista aikaa." 
27. Ja minä, Daniel, olin raukea ja sairastin jonkin aikaa. Sitten minä nousin ja toimitin palvelusta kuninkaan tykönä; ja minä olin hämmästyksissäni näyn tähden enkä sitä ymmärtänyt.

DANIELIN KIRJA LUKU 8 SELITYS

 

Kaksi vuotta sen jälkeen kun Daniel oli saanut 7. luvussa kerrotun näkynsä hän sai uuden näyn, joka myöskin esitti historian kulkua. Tällä kertaa ei kuitenkaan näyssä esitetty lainkaan Babylonian maailmanvaltaa, ja hän näki vain ne kolme valtaa, jotka sitä seuraisivat. Jakeet 3, 4, 20. Tätä näkyä tulkitsevan enkelin mukaan oinas kuvasi meedialais-persialaista maailmanvaltaa (jae 20). Kaksi sarvea, joista myöhemmin puhjennut kasvoi toista korkeammaksi, kuvaa sattuvasti meedialais-persialaisen valtakunnan luonnetta. Valtakunnan persialainen osa nousi valtaan myöhemmin, mutta siitä tuli hallitseva. Tämä itäinen valtakunta todellakin puski »länteen, pohjoiseen ja etelään päin», juuri niin kuin profetia oli ennustanut. Jakeet 5—8, 21, 22. Enkelin mukaan kauris kuvasi Jaavania eli Kreikkaa (jae 21). Suuri sarvi oli sen »ensimmäinen kuningas» — ts. Aleksanteri Suuren valtakunta. Aleksanteri tuli »päivänlaskun puolelta» (jae 5) eli lännestä, ja kukisti nopeasti Persian sotavoimat. Muutaman vuoden kuluttua Aleksanteri Suuren kuolemasta hänen valtakuntansa jakautui neljään osaan (ks. jae 22). Jakeet 9, 23—25. »Heidän valtansa lopulla» eli jakautuneen hellenistisen valtakunnan valta-ajan päättyessä enkeli ilmoitti alussa vähäpätöisen sarven puhkeamisesta (ks. jae 9, 23). Mitä tämä pieni sarvi tarkoittaa? Jotkut ovat esittäneet, että tämä vertauskuva viittasi Antiokhos IV Epifaneen hallituskauteen. Tämä syyrialainen kuningas hallitsi Palestiinaa toisella vuosisadalla eKr. ja keskeytti juutalaisen temppelipalveluksen. Toiset taas, heidän joukossaan monet uskonpuhdistuksen johtajista, ovat uskoneet tämän pienen sarven kuvaavan Roomaa sekä sen pakanallisessa että paavillisessa muodossa. Seuraavat näkökohdat osoittavat, että Rooma soveltuu täsmällisesti Danielin esittämiin tuntomerkkeihin, kun taas Antiokhos ei niihin sovellu.

1. Luvut 2 ja 7 esittävät Rooman Kreikan seuraajana. Edelleen ne osoittavat Rooman jakautunutta valtajärjestelmää seuraavan Kristuksen valtakunnan. Kahdeksannen luvun pieni sarvi sopii tähän esitykseen tarkoin, sillä se seuraa Kreikkaa ja lopulta se tuhotaan yliluonnollisella tavalla »ilman ihmiskättä» (jae 25; vrt. 2: 34).

2. Kuvaus tämän pienen sarven suuruudesta (jae 9) viittaa siihen, että se ylitti vallassaan ja voimassaan sekä meedialais-persialaisen että kreikkalaisen maailmanvallan. Rooma täyttää tämän tuntomerkin, mutta Antiokhos sen sijaan ei.

3. Rooma laajensi valtakuntaansa etelään (Egypti ), itään (Makedonia) ja »ihanaan maahan päin» (Palestiina), juuri niin kuin profetia ennusti (jae 9).

4. Ainoastaan Rooma nousi »sotajoukon ruhtinastakin vastaan», »ruhtinasten ruhtinastakin vastaan » (jakeet 11, 25). Tämä Ruhtinas ei ole kukaan muu kuin Jeesus Kristus (ks. Dan. 9: 25; 11: 22). Häntä samoin kuin hänen kansaansa ja pyhäkköään vastaan Rooman valta taisteli hämmästyttävällä tavalla. Tämä kuvaus soveltuu sekä pakanallisen että paavillisen Rooman aikakauteen. Pakanallinen Rooma vastusti Kristusta ja hävitti Jerusalemin temppelin, paavillinen Rooma taas hämärsi Kristuksen ylimmäispapillisen palvelustyön syntisten hyväksi taivaallisessa pyhäkössä (ks. Hebr. 8: 1, 2) asettamalla sen tilalle pappeuden, joka tarjoaa anteeksiantamusta inhimillisten välikappaleiden kautta. Jakeet 10—12. Danielin mukaan tämä pieni sarvi kävisi nimenomaan uskonnollisluonteista sotaa  pyhäkön ja sen palvelustoimen saattamiseksi mitättömäksi.

Jakeet 13, 14, 26. Mikä on tämä »pyhäkkö», joka niin läheisesti liittyy Jumalan kansan ennalleen asettamiseen? Tuhannen vuotta ennen kuin Daniel näki pyhäkön lopullisen puhdistamisen ja oikeuteensa asettamisen Jumala neuvoi juutalaisia rakentamaan pyhäkön, jossa hän voisi asua (2 Moos. 25: 8). Ymmärtääksemme Danielin 8. luvun 13. ja 14. jaetta meidän on ymmärrettävä pyhäkön tarkoitusta ja sen palvelustoimintaa. Pyhäkön rakentaminen ei johtunut siitä, että Jumala olisi halunnut rajoittaa asumistaan käsin tehtyyn temppeliin. Ei, hän, jonka asumus on iankaikkisuudessa, halusi asua kansansa sydämissä. Tätä eivät juutalaiset kuitenkaan helposti ymmärtäneet, ja sen vuoksi Jumala antoi heille pyhäkössä ja sen palvelustoimissa profetian Jeesuksen Kristuksen sovitustyöstä. Kristuksen sovitustyön tarkoituksena oli palauttaa ihmiseen Jumalan kuva, tehdä ihminen sellaiseksi, jollainen hän oli ennen syntiinlankeemusta ollessaan yhteydessä Jumalan kanssa. Tämä sovitus oli mahdollinen Kristuksen kautta. Ristillä hän antoi oman henkensä, ja nyt hän taivaassa ihmisen välimiehenä jakaa synnittömän elämänsä ja kuolemansa ansioita kaikille niille, jotka tahtovat sen vastaanottaa (Room. 5: 10; Hebr. 7: 25). Kristuksen palvelustyön oli ilmaistava jumaluuden itsensä uhraavaa, itsensä kieltävää rakkautta ja osoittaa evankeliumin voima ihmisten lunastamisessa synnistä. Mutta miten Jumala saattoi välittää näitä totuuksia epäuskoisille juutalaisille, jotka olivat juuri päässeet Egyptin orjuudesta?

Pyhäkössä Jumala osoitti evankeliumin lopullisen tarkoituksen, nimittäin sen, että hän tahtoi asua kansansa sydämissä. Ja pyhäkköön liittyvissä palvelustoimissa hän osoitti, miten tämä kaikki saataisiin aikaan — sovitustyön kautta. Jumala määräsi papit suorittamaan juutalaisessa pyhäkössä joka päivä erilaisia palvelustehtäviä. Tärkein niistä oli viattoman karitsan uhraaminen kansan syntien puolesta joka aamu ja ilta (2 Moos. 29: 38, 42). Pyhäkön palvelustoimi huipentui joka vuosi Jom Kippurina eli suurena sovituspäivänä (3 Moos. 16; 23: 27—32). Tämä päivä on tuomion päivä, vuoden vakavin ja juhlallisin päivä. Tänä päivänä ylimmäinen pappi selvitti kansan synnit seremoniassa, jota nimitettiin pyhäkön puhdistamiseksi. Ne, jotka katuvin sydämin kurittivat sieluaan tuona päivänä, saivat syntinsä pyyhityiksi pois, ja he saivat seistä Jumalan edessä puhtain tilimerkinnöin. Ne taas, jotka kieltäytyivät katumasta syntejään, oli hävitettävä Israelista (3 Moos. 23: 29). Kaikki tämä viittasi Kristuksen sovitustyöhön. Mooses rakennutti pyhäkön sen taivaallisen mallin mukaan, jonka Jumala oli hänelle näyttänyt (2 Moos. 25: 8, 9; Ap.t. 7: 44; Hebr. 8: 1, 2 ) . Juutalaisen pyhäkön päivittäinen jumalanpalvelus oli vertauskuva Kristuksen jatkuvasta palvelustyöstä kansansa hyväksi (Hebr. 7: 25). Ylimmäisen papin palvelustoimi suurena sovituspäivänä puolestaan esikuvasi Kristuksen ylimmäispapillista palvelusta kansansa hyväksi sinä tuomion aikana, joka edeltää hänen toista tulemistaan (Dan. 7: 9—14). Danielin myöhemmin saaman selityksen mukaan vain osa tästä 2300 profeetallisesta vuosipäivästä koski juutalaisia ja Jerusalemia, jossa heidän pyhäkkönsä sijaitsi (ks. Dan. 9- 24). Näin se pyhäkön oikeuteensa saattaminen, johon Dan. 8: 14 viittaa, ei tarkoittanut juutalaista pyhäkköä, vaan taivaallista pyhäkköä, joka oli asetettava oikeuteensa ennen Kristuksen toista tulemusta (Hebr. 9: 22, 23). Nuo 2300 iltaa ja aamua eli vuorokautta kuvasivat siis 2300 vuotta, sillä profeetallisessa vertauskuvallisessa kielessä yksi päivä vastaa yhtä vuotta (vrt. Dan. 7: 25; Hes. 4: 6 ) . Danielin 9: 25 ilmoittaa tämän ajanjakson alkukohdan, joka historiallisten tietojen mukaan tapahtui vuonna 457 eKr. Tämän mukaan 2300 vuoden ajanjakso päättyy 1844 jKr. Tuona aikana alkoi taivaallisen pyhäkön oikeuteensa saattaminen eli ns. tutkiva tuomio.

Näin 8. luku kertoo, milloin Kristuksen toista tulemista edeltävä tuomiovaihe, jota kuvaillaan 7. luvussa, alkaisi. Tämä hämmästyttävä profetia huolestutti syvästi Danielia. Miten voisi olla mahdollista, että kuluisi niin pitkä aika, ennen kuin Jumalan kansa ja hänen pyhäkkönsä saatettaisiin ennalleen?